Kokeilla - seminaari tänään ja huomenna Turussa.

Seminaari Kokeilla taiteissa ja tutkimuksessa – Seminaari taiteiden kokeellisuuksista
Tapahtumapaikka:	Mikro, Kiinanmyllynkatu 13, Mikron auditorio, 1. krs. (Mikro, Kiinamyllynkatu 13 T31,http://www.utu.fi/fi/Yliopisto/kartta/Sivut/home.aspx)
Aloitusaika:	27.11.2014 12:15
Päättymisaika:	28.11.2014 17:45
Aika: 27.-28.11.2014 Paikka: Mikro T31, Mikron auditorio, Turun yliopisto (Kiinanmyllynkatu 13, 1. kerros, Turku) Miten kirjallisuus kokeilee? Kuuluuko musiikissa kokeilevia ääniä, liikkuvatko kuvat tavanomaisen tuolle puolen? Onko taiteiden avantgarde historiallista, kokeellisuus maailmallista vai eliitin puuhastelua? Turun yliopiston Kotimaisen kirjallisuuden oppiaineen järjestämässä taiteidenvälisessä seminaarissa kokeellisuuden tutkijat kokoontuvat yhteen keskustelemaan taiteiden kokeellisuuksista. Luennoille on vapaa pääsy. TERVETULOA! Ohjelma Torstai 27.11. 12.15. Alkusanat 12.30-13.15 FT Kaisa Kurikka (Kotimainen kirjallisuus, TY): Suomalaisen kokeilevan romaanin kartografiaa 13.15-14.00 Professori Mikko Keskinen (Kirjallisuus, JY): Kokeiluja kirjaesineellä: kertomuksen kaivertaminen ja demediaatio Jonathan Safran Foerin romaanissa Tree of Codes  14.00-14.30 Kahvi 14.30-15.15 FM Riikka Niemelä (Taidehistoria, TY): Kokeellisuutta ja mediaoptimismia: taide ja teknologia 1960-luvulla 15.15-16.00 Dosentti Heidi Grönstrand (Kotimainen kirjallisuus, TY): Radikaalia! Petturimaista! Mitä kaikkea kirjallisuuden monikielisyyden ympärillä tapahtuu? 16.00-16.15 Tauko 16.15-17.00 FM Miikka Laihinen (Kotimainen kirjallisuus, TY): Sanaruumiin materiaalisia metamorfooseja Harry Salmenniemen runoudessa 17.00-18.30 Markku Eskelinen, Taneli Viljanen, Maria Matinmikko, Laura Lindstedt ja Martti-Tapio Kuuskoski (Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki): Kollektiiviromaani work-in-progress. Teoria & käytäntö Perjantai 28.11. 12.15 -13.00 Professori Susanna Välimäki (Musiikkitiede, TY): Stockhausenin Helikopterikvartetto käsitemusiikkina 13.00-13.45 Dosentti Antti Salminen (Yleinen kirjallisuustiede, TaY): ’K-solmu' eli kuinka lakata huolehtimasta ja  oppia rakastamaan pommia 13.45-14.30 Välipala 14.30-15.15 FT Tanja Tiekso (Musiikintutkimus, SibA): Miksi kokeellisuus kiinnostaa? 15.15-16.00 Professori Jukka Sihvonen (Mediatutkimus, TY): Kokeita materian liikkeillä Quayn veljesten elokuvissa 16.00-16.15 tauko 16.15-17.00 FL Essi Varis (Kirjallisuus, JY): Sarjakuvan sallimat ihmiskuvat ja 'ihmisten' kuvat 17.00-17.45 KuM Kari Yli-Annala (Aalto-yliopisto): Materiaali, prosessi ja työ: "kokeiluelokuvasta" ja liikkuvan kuvan kokeellisuudestaLoppusanat Seminaarin järjestää Kotimainen kirjallisuus, Turun yliopisto

Next week in Helsinki go, see and hear the great program of contemporary artist´s documentaries, curated by Flaherty seminar N.Y. curators 2014 time & space department (Finnish Academy of Fine Arts in Art University) professor Caspar Stracke + Gabriela Monroy, including Scottish Turner Prize nominee Duncan Campbell, Venice Biennial and Documenta participants Raqs Media Collective, Camp and Hito Steyerl, works by late Harun Farocki etc. Details: www.movingimageresearch.org. As the curators say: "The event runs next week, Tuesday to Friday, is free and also a great opportunity to visit the WHS Teatteri Union, a recently opened wonderful theater / art cinema in Kruununhaka."

UNRAVELLING DOCUMENTARISM DEC. 2-5, 2014

description

MOVINGIMAGERESEARCH.ORG

Kriitikko Heikki Kastemaan Facebook-seinällä käytiin eilen keskustelua siitä voiko jokin taiteenlaji toimia aikavarkaana alunperin muille taiteenlajeille tarkoitetussa tilassa. Kipinänä toimi The Guardianin kriitikon Jonathan Jonesin tuomio videotaiteelle. Jo aikaisemmin Jonesille on ollut ongelma se, että esimerkiksi brittien Turner-palkintoehdokasnäyttelyn kaltaiset esittäytymiset on pilattu videotaiteen toimesta mediumin säännellessä ja varastaessa katsojan aikaa enemmän kuin esimerkiksi maalaustaide. Vähän aikaa sitten Jones kritisoi toisista syistä valokuvaa  galleriakontekstissa. Hänen tyylilajinsa on siis provosointi.

Kevein perustein esitetty koko videotaiteen teilaus tuntuu oleva ikuisuusteema, joka tulee säännöllisin väliajoin esiin. Muistan kahden Taide-lehden aikaisemman päätoimittajan taannoiset kirjoitukset maalaustaiteen puolesta videotaidetta vastaan aikana jolloin perinteinen lukijakunta saattoi tuntea olonsa epämukavaksi uusien taiteenalueiden tunkeuduttua muiden juttujen aiheisiin. Itseänikin kehoitettiin tuolloin murtautumaan ulos "videoghetosta".

Keskustelu taiteenalueiden keskinäisestä paremmuudesta on mielestäni epäkiinnostavaa. Provosoituna sorrun itsekin helposti nälvinnän ansaan, eikä se ole erityisen rakentavaa. Haluaisin siksi laajentaa aihetta. En koe teoksen vaatimaa aikaa ongelmana. Taiteen arvostajakin voi olla seikkailija, joka ottaa vastaan haasteena vastaan kutsun joka muuttaa arjen institutionaalisen ja konsumeristisesti ohjatun kulun suuntaa. Haluaisin muuttaa keskustelun painopistettä esimerkiksi aikaperusteisen näyttelyn pohdinnan suuntaan. Mielestäni näyttelyn ja esityksen kohtaaminen on kiinnostavaa. Taiteilijat toimivat monella alueella, mukaanlukien teatteri ja live art.

Maalauksen, aikaperusteisen työn (video) ja valmisesineen keskustelu oli myös oman viimeisen näyttelyni keskeinen sisältö. Näyttely toimi parhaiten yhdelle ihmiselle kerrallaan, eräänlaisena esityksenä jonka jälkeen oli mahdollisuus vielä keskustelulle (ei ollut pakko). Näyttelyn erillinen osa oli myös "teaseri-performanssi" Kiasman Poikkeustila-tapahtumassa. Museoiden pyrkimys on kuljettaa ihmisryhmät nopeasti salien läpi tehokkaan opastuksen keinoin (yleisömäärien kasvatus, opaskierrosten ajoitus). Videoteosten ja aikaperusteisten esitysten kesto toimii tätä logiikkaa vastaan, rohkaisee viipymään, jättäytymään, tulemaan toiste. Sitten on lyhyitä luuppiteoksia, projektorein esitettyjä filmiluuppeja, vuorovaikutteisia teoksia, monitori-installaatioita. Kysymys aikaperusteisuudesta ei tietenkään rajoitu vain videotaiteeseen, vaan liittyy myös musiikkiin, happeningiin, performanssiin. Kiinnostavina kokemuksina muistan mm. Annette Messagerin näyttelyssä taannoin EMMAssa mukana ollut ajastetun installaation Casino, Pierre Huyghen ja Philippe Parrenon viimevuotiset näyttelyt Pariisissa sekä Parrenon mise-en-scenen taannoiseen Cage-Duchamp-Rauschenberg -näyttely Barbicanissa... mutta: keskustelua!

Kari Yli-Annala: UNEAS/E/Y

Näyttelyni käsittelee yksityistä levottomuutta kuolemaa ja kuolleita kohtaan. Näyttely on esillä FixC-osuuskunnan Fish -galleriassa (Alppikatu 17, Helsinki) Halloween-viikonloppuna 2014 ja sen jälkeisenä viikkona.

Kuolema on kulttuurin suurin tuntematon. On haastavaa, ellei mahdotonta, ajatella olemattomuutta. Vaikka kuolemaa ympäröivät rituaalit ovat pääpiirteissään tuttuja hautausseremonioineen ja suruaikoineen, surun lisäksi pelko ja jopa kauhu kuolemaa kohtaan on osa sen sfääriä.
Kuolemaan liittyy perusteellinen luopuminen kaikesta. Videoteokseni ja sen viisi levotonta kirjoitustani kertovat viime kädessä kaikesta luopumisen ajattelemisen vaikeudesta.

Näyttelyn teokset:

Five uneasy pieces (installaatioversio). Videotiedosto (10 min. videoteos), monitori, kaiuttimet, kaksi satiinityynyliinoin päällystettyä nukkumatyynyä.

Omakuvat elävänä ja kuolleena. Kaksi öljyvärimaalausta, joista Omakuva kuolleena on esillä perjantaina ja lauantaina ja Omakuva elävänä lauantaina ja sunnuntaina.

Näyttelyn vieraileva teos on Harri Piispasen Kirstu.

Mitä lämpimimmät kiitokset Honkasen ruumisarkkuliikkeelle.

Vieraileva tekijä:
Harri Piispanen on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee installaation, performanssin ja osallistavan taiteen alueilla. Teoksissaan hän yhdistelee itse rakennettuja esineitä performanssiin. Kokonaisuudessa veistokselliset, työläät ja usein suurikokoiset esineet muodostavat alustan toiminnalle, kuoren, jota tavalla tai toisella käytetään työn esittävässä osuudessa.
Piispasen työt ovat omaelämänkerrallisia. Ne saavat sananlaskunomaisia, usein humoristisiakin muotoja, sisältäen elementtejä kulutuskulttuurista, muun muassa peleistä ja leluista. Viimeisimmässä teoskokonaisuudessaan ”Now. After.” (2014) Piispanen on käsitellyt minuuden esittämistä yhteydessä kuolevaisuuteen.
”Gustav Fröding on todennut, että ihmisen tulee opetella olemaan kuollut. Isoisäni toteutti tätä ajatusta tekemällä itselleen hautakiven, jonka juurella hän tänä päivänä lepää. Hänen jalan jäljissään toteutin itselleni vastaavan esineen: Kirstu on rakennettu viimeiseksi leposijakseni, jota toivon käytettävän hautajaisissani. Koska en tiedä minne tulen haudatuksi, tein itselleni välineen, jolla voin matkata sinne.”
Kirstua on käytetty myös viikon mittaisessa performanssissa ”It’s a Job”, jossa Piispanen vietti viisi päivää 8 tuntia päivässä arkussa maaten ja keskustellen vierailijoiden kanssa. Performanssin sisältämän työviikon aikana itselle tehty memento mori, muistutus kuolevaisuudesta, toimi välineenä ars moriendin, kuolemisen taidon opettelemiselle. Teos on ollut esillä muun muassa Lume-keskuksessa Arabiassa sekä Objekti -nykykuvanveisto- ja ympäristötaidenäyttelyssä Espoon keskuksessa. 

Kari Yli-Annala: UNEAS/E/Y 

Tervetuloa torstaina osoitteessa Alppikatu 17 lh 2 FixC-osuuskunnan Fish-näyttelytilassa avattavaan näyttelyyni. Valvon näyttelyäni vielä lauantaina ja sunnuntaina 8. - 9.11. klo 12 – 16:00

Uneas/e/y näyttely koostuu videoteoksesta, öljyvärimaalauksesta ja näyttelyssä vierailevan tekijän suunnittelemasta valmisesineestä. Näyttelyn vierailevana tekijänä esiintyy Harri Piispanen, jonka suunnittelema ”Kirstu” -ruumisarkku vierailee kokonaisuudessa itsenäisenä erillisenä artefaktina. 


---

Welcome to my exhibition in Alppikatu 17 lh 2 in FixC Show room Fish. The exhibition is open still during the weekend 8. - 9.11 from 12:00 – 16:00 if you didn´t manage to see it before.

Uneas/e/y -exhibition is made of video art work, oil painting and an artifact made by the guest maker of things. The guest is Harri Piispanen, whose coffin "Kirstu" is visiting the exhibition as an independent artifact. 

Näyttelyn teokset: 

Five uneasy pieces (installaatioversio, 2014, 10 min)

Videotiedosto, mediaplayer, monitori, kaiuttimet, kaksi satiinityynyliinoin päällystettyä nukkumatyynyä.

Omakuva elävänä (2014)

Öljyväri ja hiili, pohjustettu maalauskangas, kiilakehykset.

Omakuva kuolleena (2014)

Öljyväri, pohjustettu maalauskangas, kiilakehykset.

Omakuva kuolleena on esillä näyttelyn kuluessa perjantaina ja lauantaina ja Omakuva elävänä lauantaina, sunnuntaina ja niiden välissä olevalla viikolla. 

Näyttelyn vieraileva teos on Harri Piispasen Kirstu.

Kiitos: 

Honkasen ruumisarkkuliike ja Ikahu

FixC-showroomin Uneas/e/y -näyttely ikkunan läpi kuvattuna.
"Kirstu"-arkku: Harri Piispanen
Video ja maalaus: Kari Yli-Annala. 
Valokuvan otti Otto Olavinen.