MATERIA

LEHDISTÖTIEDOTE JA KUTSU (VAPAA JULKAISTAVAKSI)

MATERIA 31.5. – 20.6.2013
Harakka ry:n kesänäyttely Helsingissä
Harakan saaren Lennättimessä, Kasematti 4 ja Kasematti 2 -näyttelytiloissa ja
ulkotiloissa

Taiteilijat:
Sirkku Ala-Harja, Annette Arlander, Aino Favén, Siiri Haarla, Onni Hyöty,
Olof Kangas, Annu Kekäläinen, Osmo Kivimäki, Tero Kontinen, Anni Leppälä,
Leena Lukkarinen, Kristiina Lähde, Heikki Mäntymaa, Tuula Närhinen,
Tuomo Rainio, Kai Rentola, Anna Mari Räsänen, Heli Sihvonen,
Virpi Vesanen-Laukkanen, Kari Yli-Annala

Harakka ry:n kesänäyttelyn teema on “materia”. Ainetta ja ainesta tarkoittava
sana vie itsessään niin kulttuurin kuin ajattelun ja filosofiankin
alkulähteille. Materian tarinassa yleinen ja erityinen kietoutuvat toisiinsa.
Kreikkalaisilla ei ollut materian yleiskäsitettä, vaan Aristoteles käytti puuta
merkitsevää sanaa "hyle" tarkoittamaan niin materiaalisten elementtien pohjalla
olevaa perusainetta kuin aineen muutokset aiheuttavaa materiaalista syytä.
Materia on jotain millä on merkitystä, jotain mikä vie tilaa ja mistä asiat ja
oliot ovat muotoutuneet. Aatehistoriallisesti muotoutunutta materian ja sitä
muovaavan hengen duaalista suhdetta on kuitenkin viime vuosikymmeninä myös
määritelty uudelleen.

Taiteilijoille asioiden materiaalisuus on se minkä avulla on tutkittu ja
työstetty niin ihmisen omaa kuin ympäristönkin fyysisiä mahdollisuuksia ja
saatu aikaan immateriaalisiakin vaikutelmia. Materiaa voidaan sanoa taivutetun
ja sekoitetun eri tavoin, sitä kohtaan on tunnettu empatiaa ja sen avulla on
harjoitettu ja kehitetty erilaisia taitoja.

Maalaukset ja piirustukset saavat näyttelyssä rinnalleen mm.
kierrätysvirkkausteoksia. Kukat ja myrkyt rinnastuvat toisiinsa esteettisesti
kiehtovina näytteinä. Videoteosten materiana ja materiaalina voivat olla
maisema ja aika. Taiteilijakirjaa voi selailla hämärässä pienen lukulampun
valossa. Ulkotilassa olevaa talonkaltaista rakennelmaa voivat käyttää
hyönteisetkin omiin tarkoituksiinsa. Helmistä ja hyönteisistä tehdyt korut
kuvaavat sitä kuinka materia kasautuu ja hajautuu. Kuinka paljon Itämeren vettä
tarvitaan tulitikkulaatikon kokoisen liemikuution keittämiseen? Voiko laukkuun
piilotettua voimakasta ääntä ajatella aineellisena kokemuksena?

Viime vuonna kesänäyttelymme nimi oli “Harakan energia”.  Modernissa fysiikassa
aine ja energia lähenevät toisiaan, joten uutta näyttelyä voi ajatella myös
luontevana parina aiemmalle.

Näyttely on avoinna ti - pe klo 12 - 17, la - su klo 12 – 16
Tervetuloa avajaisiin 30.5. klo 17 – 20!
Avajaisohjelmassa Anna Mari Räsäsen runokävely  ja Petja Makrisin musiikkia.

8.6. – 9.6.  ja 15.6. – 16.6. Heikki Mäntymaan performansseja Harakan katoilla
ja kallioilla.
6.6. klo 18 Kiveen kirjoitettu. Suomen aforismiyhdistyksen tapahtuma.

Lauttayhteydet:
http://www.merenkavijat.fi/wordpress/majasaaret/yhteysvene-ferry/

Näyttelyn aikana saaressa myös Maija Saksmanin kohtaamisteos Kirkko kahdelle.
Kesän aikana Saksman järjestää ja tallentaa erilaisia kohtaamisia.

http://www.harakka.fi                                                  TERVETULOA!

.............................................................................

PRESSMEDDELANDE OCH INBJUDAN

MATERIA 31.5 - 20.6.2013
Harakka rf:s sommarutställning i Helsingfors

Telegrafbyggnaden, Kasematt 4 samt utomhus på Stora Räntan

Konstnärerna:
Sirkku Ala-Harja, Annette Arlander, Aino Favén, Siiri Haarla, Onni Hyöty,
Olof Kangas, Annu Kekäläinen, Osmo Kivimäki, Tero Kontinen, Anni Leppälä,
Leena Lukkarinen, Kristiina Lähde, Heikki Mäntymaa, Tuula Närhinen, Tuomo
Rainio, Kai Rentola, Anna Mari Räsänen, Heli Sihvonen, Virpi
Vesanen-Laukkanen, Kari Yli-Annala

Materia som ett allmänt begrepp innebär något som alla saker och varelser
uppstått från och som på detta sätt fyller utrymmet. I materia smälter det
almänna och det speciella samman. Antikens greker hade inte begreppet
materia, däremot använde Aristoteles ett synonym till trä. Med detta menade
han både grunden till materiella element och orsaken till förändringar i
material. Konstnärer undersöker och bearbetar både människans och
omgivningens fysiska möjligheter med hjälp av materia, och kan på detta
sätt även skapa immateriella intryck. Man kan säga att materia böjts och
blandats på olika sätt, man har kännt empati och utvecklat olika kunskaper
med dess hjälp.

Förutom målningar och teckningar finns bland annat verk av
återvinningsvirkning framställda. Blommor och gifter likställs som
estetiskt fängslande prov. Videoverkens materia och material är landskap
och tid. En konstnärsbok kan läsas i dunkel omgivning med en liten
läslampa. Insekterna kan använda den huslika byggnaden utomhus för sina
ändamål, medan smycken gjorda av pärlor och insekter symboliserar hur
materia hopar sig och faller sönder. Hur mycket östersjövatten behövs för
att koka ihop en buljongtärning som till storleken är som en tändsticksask?
Kan ett starkt ljud som gömts i en väska ses som en materiell upplevelse?

Förra året hette var sommarutställning "Stora Räntans energi". I modern
fysik närmar sig materia och energi varandra, och därmed kan detta års
uställning ses som ett naturligt par till den tidigare.

Utställningen är öppen må-fre kl 12-17 och lö-sö kl 12-16
Välkommen på vernissage torsdagen 30.5 kl 17-20!
På programmet står Anna Mari Räsänens diktpromenad och musik av Petja
Makris.

8.6-9.6 och 15.6-16.6 Heikki Mäntymaas performanser på Stora Räntans tak
och klippor 6.6 kl 18 Rustat på sten. Finlands aforismförenings tillställning

Färjor till ön:
http://www.merenkavijat.fi/wordpress/majasaaret/yhteysvene-ferry/

30.5. vernissage för Maija Saksmans mötesverk Kyrka för två på
Helsingforsdagen. Under sommaren ordnar Saksman olika möten som spelas in.

http://www.harakka.fi                                    VÄLKOMMEN!

KUTSU TAIDEKOULU MAAN JÄRJESTÄMÄÄN SCREENINGIIN

“KAUPALLISTA"

perjantaina 24.5.2013 klo 18.00 Jätkäsaaren L3 -makasiinissa, Tyynenmerenkatu 6, 4 krs. Taidekoulu MAAn lopputyönäyttelyn Aut of Okus -yhteydessä (Paikalle pääsee helposti raitiovaunu 9:llä)

”Suurin hyve on kuin vesi, joka on hyödyksi kaikelle eikä taistele mitään vastaan. Oikea elämäntapa on veden kaltainen: vettä on kaikkialla ja sitä on joka paikassa. Se virtaa myös ihmisten hyljeksimiin paikkoihin...”
– Laozi (500-luku e.a.a)

"Vedellä on oltava markkina-arvo muiden elintarvikkeiden tapaan."
– Nestlén johtaja Peter Brabeck (2005)

Kokeellisen elokuvan tekijät ovat toimineet usein marginaalissa, kulutuksen ja kaupallisuuden ideologiaa vastaan. Kaupallisuus on ollut peikko, jota vastaan on taisteltava. Situationistien mukaan peikko tuli sillan alta mukaan juhliin 1900-luvun lopulla eikä ollut enää hätistettävissä pois. Spektaakkelin yhteiskunnassa kaikki on kaupan, myös sen kritiikki. Mutta liikkuva kuva pakenee esineellistämistä hetkellisyydellään ja tarkkaavaisuutta vaativalla kestollaan. Virtaavan veden tavoin se tarjoaa elvytystä kaupallistumisen ulkopuolelle tähyileville janoisille.

Taidekoulu MAAn liikkuvan kuvan perjantaipajan opetus on lukuvuonna 2012-13 käsitellyt mm. videokameraa kamerakynänä, eri mediumeja filmistä videoon, itserakennettuja laitteita sekä kaupallisuuden kysymystä taiteessa. Markkinatalouden puhemiehet hyödyntävät taidetta absurdiuteen asti, pahimmillaan yrittäen tehdä kaikista taiteilijoista yrittäjiä ja sulkien ymmärtämättömyyttään taidekouluja. Mielestämme taide ja taidekoulutus on yhtä tärkeää ihmisyydelle kuin vesi, ja kuuluu samoin perusoikeuksiin. Uusia taiteilijoita ja uusia näkemyksiä tarvitaan.

Emme usko markkinatalouden määrittelevään voimaan mutta emme usko teostemme olevan täysin spektaakkelin ulkopuolellakaan. Vaikka teoksen kopioiminen on helppoa, niin jokaista dvd-polttoa voidaan markkinoida saman edition eri vedoksina. Signeeraaminen säilyttää yhä asemansa ja nostaa teosten markkina-arvoa. Mitäpä ei taiteilija enemmän toivoisi kuin teoksensa myymistä? Vaikka tekemiemme ja kokemiemme rytmien, värien, valojen ja äänien rahallinen arvo ei ole sellaisenaan rahalla mitattavissa eikä teosten vaatima taito sellaisenaan myytävissä tai ostettavissa, olisi kuitenkin tärkeää nähdä taideopiskelijoiden, taideopettajien ja taiteilijoiden työ suhteessa edes niihin minimaalisiin materiaalisiin vaatimuksiin joita työn mahdollistuminen ja jatkaminen edellyttää.

Kuten vesi kuuluu inhimillisiin perusoikeuksiin ja taiteilijan on edelleen mahdollista suhtautua kaupallisuuteen kriittisesti, videon ja filmin taiteet virtaavat eteenpäin myös pakotteista piittaamatta. "Kaupallista" -illan tekijöiden teokset heijastavat tekijöiden omaa ilmaisuvoimaa, taitoja ja maailmoita. Vaikka screeningissä esillä olevat teokset on mahdollista ostaa myös dvd-kopioina, niiden todellisen arvon määrittelee katsoja.
......................

Taidekoulu MAAn liikkuvan kuvan perjantaipajan opetuksen syksy 2012 – kevät 2013 on koordinoinut Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian Kari Yli-Annala (syksyn 2012 koordinointiparinaan Sanna Sarva) ja sen vierailevina opettajina ovat olleet mm. Pekka Uotila, Hannu Kärenlampi, Milja Viita, Veli Granö, Jani Ruscica, Kalle Hamm, Kimmo Vänttinen, Sami van Ingen ja Tuula Närhinen. Kevään 2013 opetus päättyi Seppo Renvallin pitämään nelipäiväiseen filmipohjaisen tekemisen työpajaan ja joitain näytöksessä mukana olevia teoksia on työstetty myös keväällä järjestetyllä Gun Holmströmin videokurssilla.

Näytöksen tekijät ja teokset:

JUSTUS KEINÄNEN
*Walker* (2013, 16:9 HD video, väri, stereo, 00:02:52)
Tutkimusretki maanalaiseen maailmaan etsimään kadonnutta.
*Korkeasta heinikosta* (2013, 16:9 video/Super8, väri/mv, stereo, 00:03:18) Joka etsii, löytää, muttei ikinä sitä mitä etsii.

VELIJOONAS JOKINEN
*Wille* 645 (2013, 16:9 HD video, väri, mykkä, 00:05:06) Alusta muodostuu matka.

RIIKKA TAHVANAINEN
*Syrup* (2013, 16:9 HD video, väri, strereo, 00:02:43)
Teos käsittelee ihmisen tuhoavia ja rakentavia puolia.
*Universe* (2013, 16:9 video, väri, stereo, 00:01:47)
Teos on kuvattu ensin videokamereralla jonka jälkeen se on projisoitu seinälle ja kuvattu iPhonella. 
*Performance* (2012, 16:9 video, mv, stereo, 00:02:40)
iPhonella luonnonsuojelualueella kuvatussa teoksessa on performatiivinen lähtökohta.

ALEKSI JAAKKOLA
*Tapahtui eilen täällä* (2013, 16:9 HD video, väri, stereo, n. 00:04:00) Teoksessa tarkkaillaan tehtyjen liikkeiden ja toimintojen äänten ohjaamina mitä oven toisella puolella tapahtuu, kummallako puolella sinä olet? Murtuuko ovi, kuin pato...

ALEKSI JAAKKOLA JA JUHA HILPAS
*Take one Skoki*
(2012, 16:9 HD video, väri, stereo, 00:05:00)
Yhden otoksen puolalaisen rautainen musiikkivideo. (AITO)
*Take two Skoki*
(2012, 16:9 HD video, väri, stereo, 00:05:00)
Puolalainen rautainen musiikkivideo, joka ei ole yhden otoksen tuotos. (KAUPALLISTA)

JUHA HILPAS
*Justitia*
(2013, 16:9 HD video, väri, stereo, 00:02:25) Lyhytelokuva ponnisteluista lama-ajan Suomessa.

KATJA KETTUNEN
*Ystävät*
(2013, 4:3 super8 -filmi siirrettynä videolle, mv, stereo, 00: 05:54) Teoksessa on kuvattu rakkaudellista elämää ja iloisuutta yhden illan ajan.

TAIDEKOULU MAAN PERJANTAIPAJA & SEPPO RENVALL
*Tutkimusmatkailija Von Rénne ja Velhon kirous*
(2013, 4:3, 16mm digisoitu video, mv, mykkä, 00:04:30) 
Tutkimusmatkailija Von Rénne retkikuntineen on etsimässä salaperäistä alkuainetta Welhovuoren tunneleista. Matkan varrella sattuu peruuttamattomia mutta toisaalta hauskojakin metamorfooseja. Onko tältä tutkimusmatkalta enää paluuta? Mustavalkokauhua 1920-luvun hengessä. 
HUOM! Teoksen screeningin aikana äänitämme elokuvalle ääniraidan, johon pyydämme yleisöä tekemään ääniefektejä. Screeningin loppuhuipentumaksi katsomme elokuvan vielä kerran yhdessä tekemämme ääniraidan kanssa.

---------------------- M I T Ä L Ä M P I M I M M I N T E R V E T U L OA!-------------------------------- 

"Poluton" on Harakka Island 2.-12.5.2013

Nomadic Academy OF Experimental Arts proudly presents: Poluton by Merri Hellisnt. Installation on Harakka Island 
2 - 12 Month of Maia 2013 (daily from 12.00 - 17.00)

"Poluton is a meditative state on cell level. Poluton is inspired by the polluted conditions of our audio-aquatic environment and human sensory overdose. Poluton is the focus of activity shifted to molecular biology. Poluton is an ascetic antithesis for consumer capitalist hectic cacophony. Poluton is a semi-living sound sculpture. Poluton is a pathless state."

Welcome to the opening on Thor´s day 2.5.2013, 17.00 - 20.00 with special guest didgeridoo-artist Robin DeWan

Freya´s day 10.3: Poetry evening, with special guest Lasse Hauerwaas

Boat connection from pier next to Cafe Ursula, Kaivopuisto, http://www.merenkavijat.fi/wordpress/wp

No dogs allowed in Harakka!                              Welcome!

Elokuvaklubi Kino Kaiku esittää: EIJA-LIISA AHTILA

Torstaina 18.4.2013 klo 18
Kaikki elokuvat esitetään 35mm filmiltä!

Eija-Liisa Ahtila (s. 1959) on suomalainen liikkuvan kuvan taiteilija, ohjaaja ja valokuvaaja. Hän on Kuvataideakatemian professori. Ahtila debytoi Helsingissä vuonna 1986. Hänelle on myönnetty useita kotimaisia ja ulkomaisia taidepalkintoja ja apurahoja, muun muassa vuoden 1990 Vuoden nuori taiteilija -palkinto. Ahtilalle myönnettiin Pro Finlandia vuonna 2005 ja Prinssi Eugen -mitali vuonna 2008. Ahtila sai toisena voittajana vuonna 2006 Cardiffissa yhden maailman suurimmista kuvataidepalkinnoista, 40 000 punnan Artes Mundi -palkinnon. Vuonna 2009 hänet nimitettiin taiteen akateemikoksi.

Keväällä 2006 British Film Institute julkaisi Ahtilan kaikki elokuvat ja niiden käsikirjoitukset DVD-boksina otsikolla The Cinematic Works of Eija-Liisa Ahtila.Ahtilalla oli yksityisnäyttely syksyllä 2006 New Yorkin modernin taiteen museossa MoMA:ssa. Hänen yksityisnäyttelyitään on järjestetty esimerkiksi myös Tate Modernissa Lontoossa, Neue Nationalgaleriessa Berliinissä, Jeu de Paumessa Pariisissa ja Moderna Museetissa Tukholmassa. Perjantaina aukeaa Kiasmassa hänen uusin näyttelynsä, Modernan kanssa tuotettu Rinnakkaiset maailmat.

Teokset:

ME/WE, OKAY, GREY (1993) 5min
Kolmen lyhyen audiovisuaalisen kertomuksen/filmin tuotantokokonaisuus. Filmien lähtökohtana on mainonnan ja fiktion kerronnan lähentyminen ja vuorovaikutus. Filmit sijoittuvat sekä muodoltaan että kerronnaltaaan lyhyen fiktion ja mainosten välimaastoon. Teosten muoto lähenee tietoiskuja, jotka esittävät idean/informaation lyhyessä muodossa kiteytetysti. Teosten aiheet ovat kuitenkin abstrakteja, ne käsittelevät inhimillistä todellisuutta fiktion keinoin. Filmit pohjautuvat kahteen teemaan, jotka ovat "Ennakkoluulot" ja "Identiteetti". Jokainen filmeistä käsittelee kyseisiä teemoja eri yhteydessä ja on itsenäinen visuaalis-äänellinen tutkimus teemastaan.

JOS 6 OLIS 9 (1995) 10min
Elokuva nuorten teinityttöjen seksuaalisuudesta. Se on taustatutkimukseen ja dokumenttimateriaaliin perustuva fiktio, jossa tytöt esittävät itseään. Elokuva on episodimainen narratiivi, joka muodostuu kolmesta rinnakkaisesta, toisiinsa reagoivasta kuvasta.

TÄNÄÄN (1997) 10min
"Tänään" tutkii elokuvailmaisua ja uusia kerrontapoja. Se koostuu kolmesta episodista, jotka käsittelevät isän ja tyttären välistä suhdetta. Kesäyönä tapahtuu isoisän kuolemaan johtava auto-onnettomuus, jota tarkastellaan kolmen eri henkilön näkökulmasta. Elokuvan aikatasot limittyvät ja sen henkilöhahmojen piirteet kiertyvät toisiinsa.

LOHDUTUSSEREMONIA (1999) 25min
Tarina alkaa kertojan huomioilla tapahtumista varhaiskeväällä lumisessa Helsingin lähiössä. Samassa talossa asuva nuoripari on päättänyt lopettaa suhteensa. Tarinan kuluessa he lopullisesti erkanevat toisistaan.

RAKKAUS ON AARRE (2002) 55min
Elokuva psykoosiin sairastuneiden naisten maailmasta. Se koostuu viidestä episodista, joista jokainen kertoo yhden naisen tarinan. Episodit pohjautuvat tutkimustyöhön ja haastatteluihin, mutta tarinat ja dialogi ovat fiktiota, yhdistelmä eri elementeistä. Elokuvan lisäksi materiaalista on valmistettu kaksi monikuva-installaatioata, jotka esitetään museoissa ja gallerioissa.

-

Vapaa pääsy! Klubi järjestetään Malmitalon kulttuurikeskuksessa, osoite Ala-Malmin tori 1 Helsinki.

http://www.kinokaiku.com/

BRUCE MCCLURE / AAVE 2013

Festivaalimme päävieras on brooklynilainen kokeellinen elokuvantekijä Bruce McClure, liikkuvan kuvan maagikko, joka luo hätkähdyttäviä valo- ja ääniperformansseja tuunatuilla 16mm-projektoreillaan, muuntaajillaan, filmiloopeillaan ja kitaraefektipedaaleillaan. McClure manipuloi projektoreitaan, valoja ja ääniä livenä muusikon tapaan, täyttäen esiintymistilan sykkivällä, välkkyvällä minimaalisella valo-äänipulssilla. Näin syntyvän esityksen voi kokea yhtä paljon äänenä kuin "kuvanakin".

BIOGRAFIA: BRUCE MCCLURE
Bruce McClure hankki arkkitehdin pätevyyden vuonna 1992. Hän on työskennellyt 23 vuoden ajan pienissä arkkitehtitoimistoissa. 1990-luvulla stroboskooppinen valo sytytti hänen kiinnostuksensa elokuvallisiin käytäntöihin ja pian filmiprojektorista tuli hänen pääasiallinen työkalunsa . Hän on modifioinut käyttämänsä projektorit erityiseen valon ja äänen organisointiin "projektoriperfomansseissa". McCluren työnsä on ollut esillä monilla festivaaleilla ja taidetapahtumissa. Niihin lukeutuvat mm. Rotterdam International Film Festival, the Toronto International Film Festival, the Whitney Biennial, the New York Film Festival’s “Views of the Avant-Garde,” the Walker Art Center, the Wexner Center for the Arts sekä lukuisat esittäytymiset Englannissa, Italiassa, Australiassa, Ranskassa ja muualla.

...........

AAVE welcomes Brooklyn-based experimental filmmaker Bruce McClure, a moving-image magician, as the main guest of the festival. McClure uses specially-modified 16mm projectors, film loops, transformers, and guitar effects pedals in his astonishing performances. McClure manipulates the projectors, light, and sound creating a flickering environment filled with a minimal pulsating beat, which is as much about the sound as the “image”.

BIOGRAPHY: BRUCE MCCLURE
Bruce McClure was licensed to practice Architecture in 1992 and has worked in small architectural offices for 23 years. In the early 1990’s stroboscopic light was his entrée into cinematic interests. He eventually adopted the film projector as a tool to organize light and sound into “projector performances.” He has shown his work at many festivals, museums, galleries and other events, including Rotterdam International Film Festival, the Toronto International Film Festival, the New York Film Festival’s “Views of the Avant-Garde,” the Whitney Biennial, the Walker Art Center, the Wexner Center for the Arts, as well as in several events and occasions in the UK, Italy, Australia, France and elsewhere.

This Archipelago's First Visiting
Friday, April 12, 2013
Malmitalo Cultural Center

Then Otherwise Rounding (2012) 30 min.
Forty Routs Static and Bawling (2011) 20 min.

Film is a one eyed mongrel twice run over.  Conceived in a mechanical cyclops, emulsion spread on its technical substrate is advanced by light spoilers who turn out motley lengths of heterogeneous slices taken from the world.  In a projective reversal, light is reformed and reflected as an integrated setting for lines of prospective and moving things. The disparities of the film frames are successively superimposed to the satisfaction of the eye followed by a continuous survey of film's margin for variations in translucency and the transduction into sound. At each film screening the object of mixed origins is run down but its remains are archived as silver trophies. In my performances film elopes from the nonsense of film lengths measured by footage to an atoll of patterned emulsion floating in an ocean of contingency.

A Second Bright Shimmery Shaking
Saturday, April 13, 2012
Malmitalo Cultural Center

As Yours So Mine to Reconstruct (2102)  30 min.
Loaded Leaving Only Two Alternatives (2012) 20 min.

Strung to harmonize on a another harp my second show during the festival may be an opportunity for some to find comfort in the knowledge that hate on first seeing may come to love on second earshot. Disparities between the ear and the eye and the analogous parts of projection machinery will be affirmed and celebrated.  Both of these performances will be conditioned by a pair of movie projectors threaded with banded loops.  Evidenced as near nothings the film circuits will be reckoned with alone superimposed on the screen or projected in tandem from the same machine.  Divisions laid out in two dimensions unified as a loop will be arrayed extemporaneously in the dimensions of chambered space for subjective consideration and engagement. 

50 YEARS VIDEO ART / AAVE 2013

50 VUOTTA VIDEOTAIDETTA / 50 YEARS VIDEO ART

LA / SAT 13.4.2013, MALMITALO (Ala-Malmin tori 1), 17:30

50 VUOTTA VIDEOTAIDETTA

Tänä vuonna tulee kuluneeksi puoli vuosisataa siitä kun videotaiteen "paaviksi" kutsuttu Nam June Paik piti ensimmäisen merkittävän näyttelynsä Exposition of Music – Electronic Television (11.3 – 20.3. 1963) yksityisessä Galerie Parnassissa Wuppertalissa Saksassa. AAVE juhlistaa videotaiteen 50 vuotta esittämällä kolme merkittävää teosta analogisen videotaiteen kaudelta: kuvankäsittelyn päiväkirjamaiseen videotallenteeseen ainutlaatuisesti yhdistävän Woody Vasulkan Reminiscencen, havaitsemisen ja välineen problematiikkaa mieleenpainuvasti tutkivan Steina Vasulkan Summer Saltin sekä Gavin Hodgen ja Tim Morrisonin muodostaman Gorilla Tapes-ryhmän poliittisen scratch-videon klassikkoteoksen Death Valley Tapes. Viimeksimainittu on tehty Orwellin vuonna 1984 ja sitä luonnehtii löydetyn materiaalin, nopeiden editointirytmien ja elektronisen kollaasin käyttö.

Woody Vasulka: Reminiscence (USA, 1974, video, colour, sound, 5 min)

Reminiscence on outo videonauhoitus kävelystä maalaistalon pihalla ja rakennuksissa Woody Vasulkan nuoruudenmaisemissa Moraviassa, muutettuna Vasulkan analogisen kauden kuvankäsittelyn estetiikalle tunnusomaisen Rutt/Etra Scan Processor -laitteen avulla aavemaisen veistosmaisiksi ja lähes abstrakteiksi kuviksi, jotka toimivat muistuman tapaan.

Steina Vasulka: Summer Salt (USA, 1982, video, colour, sound, 18 min)

Summer Salt on dramaattinen tutkimus tilan ja vision fenomenologiasta, Steinan käyttäessä mekaanisia ja elektronisia välineitä tutkiakseen fyysisesti USAn lounaisosan maisemaa. Keinotekoinen visio tarjoaa muuttuneita havaintoja ja tilallisia perspektiivejä. Viidessä segmentissä nähdään peilaavien objektiiviliitännäisten avulla toteutettuja dynaamisia harjoituksia, koetaan odottamattomien kamerasijoittelujen fyysisiä vaikutuksia sekä nähdään maiseman tekstuurien ja värien elektronista manipulaatiota.

Gorilla Tapes (Gavin Hodge, Tim Morrison): Death Valley Tapes (UK, 1984, video, colour, sound, 20 min)

TV:n kaoottisen maiseman fragmenttien avulla rakentuu mahdollinen romanssi Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin välille - visiossa, jossa Britannia on poliisivaltio ja Reagan globaalisessa mittakaavassa toimiva terroristi.

.......

50 YEARS VIDEO ART
Half a century has passed since Nam June Paik, the "pope" of video art, held his first major exhibition Exposition of Music – Electronic Television (11.3 – 20.3. 1963) in Galerie Parnass in Wuppertal, Germany. AAVE celebrates 50 years of video art by showing three remarkable works from the era of analog video art. Image-processing and video diary material meet unforgettably in Woody Vasulka´s Reminiscence and the problematics of perception and medium are explored in Steina Vasulka´s Summer Salt. Death Valley Tapes by Gorilla Tapes (Gavin Hodge and Tim Morrison) is a seminal work of political scratch video, produced in Orwell´s year 1984 and characterised by the use of found material, fast editing rhythms and electronic collage.

Woody Vasulka: Reminiscence (USA, 1974, video, colour, sound, 5 min)

Reminiscence is an otherworldly record of a portapak walk through a farmhouse in Moravia, the site of Woody Vasulka's youth, as seen through the transformantive effects of the Rutt/Etra Scan Processor. Images become eerily sculptural, fading in and out of abstraction, as if in evocation of memory.

Steina Vasulka: Summer Salt (USA, 1982, video, colour, sound, 18 min)

Summer Salt is a dramatic exploration of the phenomenology of space and vision, as Steina uses mechanical and electronic devices to physically investigate the southwestern landscape. The artificial vision allows the viewer altered perceptions and spatial perspectives. The five segments include dynamic exercises with Steina's mirrored lens attachment, the physicality of unexpected camera placement, and electronic manipulation of the textures and colors of the landscape.

Gorilla Tapes (Gavin Hodge, Tim Morrison): Death Valley Tapes (UK, 1984, video, colour, sound, 20 min)

Fragments of TV mesh to construct the possible romance of Margaret Thatcher/Ronald Reagan - a vision of Britain as a police state and Reagan as a global terrorist.

Tervetuloa!

Tuomo Rainio: Valotuksia (Exposures) / AAVE 2013

Tuomo Rainio: Valotuksia/Exposures

(13.4. Malmisali, between 16.00 - 17.30)

The performance consists of image projections, sound and "playing" a self-made instrument, which directs both the sound and image in real-time. On the other hand the show has been influenced by the precinematic magic lantern -shows and on the other hand it looks like a photographer working in a dark room. There is no script or exact choreography - only the situation and it´s conditions: instrument, material and image. "I am interested in an image which is not a representation or a record but a presentation, momentary and constantly changing. (…) The work focuses on digital imaging and the concept of an image in the state of becoming a picture. Digital image itself is like a presentation or a play, whose stage is a screen. The images appear and disappear on the screen one after another. One figure leads to the next image, until it is covered by the third one emerging." (T.R.)

Tuomo Rainio: Valotuksia/Exposures

(12.4. Malmisali, 16.00 - 17.30 välillä)

Valotuksia/Exposures -mediaperformanssi koostuu kuvaprojisoinnista, äänestä ja itserakennetun instrumentin "soittamisesta", joka reaaliaikaisesti ohjaa kahta ensin mainittua. Esitys on saanut vaikutteita esielokuvallisista taikalyhtyesityksistä tai toisaalta se muistuttaa valokuvaajaa työskentelemässä pimiössä. Esityksellä ei ole käsikirjoitusta tai tarkkaa koreografiaa - on vain tilanne ja sille asetetut reunaehdot: instrumentti, aineisto ja kuva. "Esitykseni tarkastelee digitaalikuvaa ja kuvallisuutta jatkuvassa valmistumisen tilassa. Digitaalinen kuva on olemukseltaan presentaatio, esitys, jonka näyttämönä toimii screen, näyttö. Kuvat ilmestyvät näyttämölle yllättäen, muuntuvat tarkkailevan katseen alla ja katoavat. Yksi kuva johtaa toiseen, joka peittyy kolmannen piirtyessä esiin." (T.R.)

BIOGRAFIA (TUOMO RAINIO)
Kuvataiteilija Tuomo Rainio työskentelee monialaisesti valokuva- video- ja installaatiotaiteen parissa yhdistäen teoksissaan käsitteellisen lähtökohdan ja digitaalisen tekniikan ilmaisumahdollisuudet. Rainio on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2011. Hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä Suomessa, Ruotsissa, Iso-Britanniassa ja Japanissa. Vuodesta 2005 alkaen hän on myös aktiivisesti osallistunut kansainvälisiin ryhmänäyttelyihin. Vuonna 2008 Rainio palkittiin kansainvälisessä European Month of Photography -näyttelyssä.

BIOGRAPHY (TUOMO RAINIO)
The visual artist Tuomo Rainio is working mainly with digital photography and video and combining conceptual and technical approaches in the new forms of expression. Rainio has a Master's degree in arts from the Aalto University School of Arts, Design and Architecture from 2011. He has had solo exhibitions in Finland, Sweden, the United Kingdom and Japan. His works have also been frequently shown in international group exhibitions since 2005. In 2008, Rainio received an award at the international European Month of Photography exhibition.

Valotuksia/Exposures

My performance consists of image projections, sound and "playing" a self-made instrument, which directs both the sound and image in real-time. On the other hand the show has been influenced by the precinematic magic lantern -shows and on the other hand it looks like a photographer working in a dark room. There is no script or exact choreography - only the situation and it´s conditions: instrument, material and image.

In the performance I use A4-size printed images as my material. Part of the images are taken by me, but most of them has been found from different sources. They don´t form a series and they don´t have a specific order or number. The printed images are material for the show - there has to be enough of them and they have to be different from each other, but at the same time they have to form thematic wholes.

In the same way as the photography and cinema in their time, digital technology as changed our way of understanding the images. The specific and typical quality for digital images is the possibility of bringing all the images together. From this technical and conceptual starting point it follows, that every image surface (bit map) includes (computationally) a potentiality to form all possible images. In other words, all the images are hiding in every image, based on the mathematical structure of the image.

Althought the digital technology makes it possible to copy an image without any information being left out, it also destabilizes the identity of a single image: an image can be modified without changing it´s identity, and the question of the limits of an image is asked again. At the same time, partly following the same development, in the place of our pictorial idol is the screen. The screen makes real the dream of the immediate availability of all the images. With this change every screen is a (virtual) archive, and at the same time more and more archives are visible (only) on the screen.

In the performance my central aim is to create a framework, where I manufacture images. I´m not having a performance with a beginning or an end, or even with a direction, but a performance where a personal archive opens up temporally on a screen. Finally the performance functions as a kind of a center, from where the images which have been manufactured in the performance are catapulted each to their own directions and continue their life differing from the original context of the performance. I think that the performance and it´s documentation (the images born in the show) create the work together, but are also separated. The pictures of the show can be presented later as independent works of art.

For me performing is one form of visual art practice aiming to challenge the boundaries in presenting images. Presentation is the most original form to the digital image. Printing or recording the image i.e. on DVD-records makes otherwise immaterial material an artefact with a physical form.

My earlier video works got me to think about the performance: how to present a visual work in a way that it can express change and that it does not withdraw into the state of a static objecthood?

In the current performances I concentrate on presenting the photographs. Becoming a (photo)graph and getting the form of the "final" image are simultaneously present in the show; the image is drawn and destroyed immediately in a constant change, like it would be bathing in processing trays revealing its latent features.

Tuomo Rainio

Valotuksia/Exposures

Esitykseni koostuu kuvaprojisoinnista, äänestä ja itserakennetun instrumentin "soittamisesta", joka reaaliaikaisesti ohjaa kahta ensin mainittua. Esitys on saanut vaikutteita esielokuvallisista taikalyhtyesityksistä tai toisaalta se muistuttaa valokuvaajaa työskentelemässä pimiössä. Esityksellä ei ole käsikirjoitusta tai tarkkaa koreografiaa - on vain tilanne ja sille asetetut reunaehdot: instrumentti, aineisto ja kuva.

Käytän esityksessä materiaalina A3-kokoon tulostettuja kuvia. Osa kuvista on omiani, mutta suurimman osan olen löytänyt eri lähteistä. Kuvat eivät muodosta sarjaa, eikä niillä ole esityksen kannalta oleellista järjestystä tai lukumäärää. Tulostetut kuvat ovat esityksen materiaalia - niitä täytyy olla riittävästi ja niiden tulee olla keskenään riittävän erilaisia, mutta samalla niiden tulee myös muodostaa temaattisia kokonaisuuksia.

Samaan tapaan kuin valokuva ja elokuva aikoinaan, digitaalinen tekniikka on viime aikoina muuttanut tapaamme ymmärtää kuvia. Digitaaliselle kuvalle erityinen ja tyypillinen ominaisuus on kaikkien kuvien yhdistämisen mahdollisuus. Tästä teknisestä ja käsitteellisestä lähtökohdasta seuraa, että jokainen kuvapinta (bittikartta) sisältää potentiaalisena (laskennallisesti) kaikkien kuvien mahdollisuuden. Toisin sanoen kaikki kuvat ovat piilevästi läsnä jokaisessa kuvassa kuvan matemaattisen rakenteen perusteella.

Vaikka digitaalinen tekniikka mahdollistaa kuvan jäännöksettömän kopioinnin, se samaan aikaan myös horjuttaa yksittäisten kuvien identiteettiä: kuvaa voidaan muokata ilman että sen identiteetti muuttuu toiseksi, jolloin kysymys kuvan rajoista asettuu uudelleen pohdittavaksi. Samaan aikaan, osaksi samaa kehitystä seuraten, oman aikamme kuvallisen ihanteen paikan on ottanut näyttö (engl. screen). Näyttö todentaa unelman kaikien kuvien välittömästä saatavuudesta missä tahansa. Tämän muutoksen myötä jokainen screeni on (virtuaalinen) arkisto, ja samaan aikaan yhä useampi arkisto näyttäytyy (vain) screenillä.

Oman esitykseni keskeinen tavoite on luoda puitteet, jossa valmistan kuvia. Kyse ei ole esityksestä jolla olisi alku tai loppu, tai edes suuntaa, vaan kyse on esityksestä jossa henkilökohtainen arkisto avautuu ajallisesti screenillä. Lopulta esitys toimii eräänlaisen keskuksena, josta esityksessä valmistuneet kuvat sinkoutuvat kukin suuntaansa ja jatkavat elämää erillään esityksen alkuperäisestä kontekstista. Oma näkemykseni on, että esitys ja sen dokumentaatio (esityksessä syntyneet kuvat) ovat teos yhdessä, mutta myös erikseen. Esityksen kuvia voidaan asettaa myöhemmin esille myös itsenäisinä teoksina.

Esiintyminen on minulle yksi kuvataiteellisen työn muoto, jonka tavoitteena on haastaa kuvan esittämisen rajoja. Erityisen ajankohtaiseksi kuvan esitysmuodon etsiminen tulee nykyisen digitaalisen (kuva)taiteen kohdalla. Digitaalisen kuvan ominaisin muoto on presentaatio, esitys. Kuvien tulostaminen tai videoiden tallentaminen esimerkiksi DVD-levylle tekee lähtökohtaisesti aineettomasta materiaalista artefaktin, kappaleen.

Aiemmin toteuttamani videoteokset johtivat minut myöhemmin kysymykseen esityksestä: kuinka esittää kuvataiteellinen teos siten, että se ilmaisee muutosta eikä vetäydy staattiseen esinemäisyyteen?

Nyt toteuttamani esitykset keskittyvät valokuvan esittämiseen. (Valo)kuvautuminen ja "valmis" kuva ovat esityksessä samanaikaisesti läsnä; kuva piirtyy esiin ja tuhoutuu samalla jatkuvassa muutoksen tilassa, ikäänkuin kuva olisi vielä pimiön kehitysaltaassa hitaasti paljastamassa vielä latentit piirteensä.

Tuomo Rainio

VIRVATULET (GHOST LIGHTS) / AAVE 2013

LAUANTAI 13.4. 3pm / SATURDAY 12.4. klo 15.00
VIRVATULET 13´Malmitalolla (Ala-Malmin tori 1)

"PIILOSSA - NÄKYVISSÄ"

BRAUN - SUNILA - KASITONNI - IJÄS - SAKSMAN - MATIKKA

Yhteistyössä AV-arkin kanssa toteutetussa näytöksessä teemana on eräänlainen "piiloleikki" sen välillä mikä on piilossa ja mikä näkyvissä. Ulu Braun sijoittaa 1920-luvun henkisiä esoteerisia kohtauksia Berliinissä sijaitsevaan kylmän sodan aikaiseen kuunteluasemaan. Outi Sunilan teoksessa joukko sotilaita eksyy metsässä toisistaan. Anssi Kasitonni kuvaa ihmishavaitsijalta huomaamatta jääviä seuraamuksia ja yhden "ihmeen". Maija Saksmanin teoksen esittämän mennen ajan maalaistuvan kohtaukseen tunkeutuu hetkellisen kauhun elementti. Jan Ijäs dokumentoi kahta luonnolliseksi osaksi maisemaa naamioituvaa jätesaarta. Tommi Matikan supersankarit elävät tietokonepelielämää omassa todellisuudessaan afrikkalaisen kylän kattojen yllä - kunnes peli päättyy.

ULU BRAUN: TOWER OF INVINCIBILITY 15:52
OUTI SUNILA: PLATOON 7:40
ANSSI KASITONNI: BUTTERFLY`S EFFECT 9:05
MAIJA SAKSMAN: DON`T TOUCH 1:23
JAN IJÄS: TWO ISLANDS 5:10
TOMMI MATIKKA: SMALL HEROES 2:21

Kokonaispituus 41,5 min.

GHOST LIGHTS 13´- "HIDE AND SEEK"

Things tend to hide and seek in this screening. Ulu Braun posits 1920´s style
esoteric scenes on the cold war listen station in Berlin. In Outi Sunila´s work a group of soldiers is dispersing in a forest. Anssi Kasitonni shows causalities and a miracle in a scale unnoticed to a human observer. Maija Saksman presents a horrific scene inside a rustic house and Jan Ijäs documents two islands made of waste. Tommi Matikka´s super heroes live their computer game lives on the roofs and electric lines of a small African village - until the game is over.

PARACINEMATIC ENCOUNTERS -SEMINAR / AAVE 2013

AAVE - ALTERNATIVE AUDIOVISUAL EVENT ESITTÄÄ:
PARACINEMATIC ENCOUNTERS -SEMINAARI JA LAURA MINICI ZOTTIN LUENTOPERFORMANSSI KUVATAIDEAKATEMIASSA

Perjantaina 12.4.2013
Klo 12:00 Bruce McClure (US), Sami van Ingen (FI) & Marek Pluciennik (PL/CA/FI)
Klo 14:30 Laura Minici Zotti (IT)

Perjantaina Kuvataideakatemiassa pidettävässä seminaarissa järjestämme kaksi sessiota, joista ensimmäisessä taiteilijat Bruce McClure, Sami van Ingen ja Marek Pluciennik puhuvat taiteestaan ja käyttämästään tekniikasta. Toisessa sessiossa Padovassa sijaitsevan Museo del Precineman johtaja Laura Minici Zotti pitää luentoperformanssin, jossa rekonstruoidaan taikalyhtyesitys Charles Dickensin matkasta Italiassa.

SESSION I: PARAELOKUVALLISIA KOHTAAMISIA
(Presentaatiot ja paneelikeskustelu)

Esittelemme kolme elokuvaperformanssien tekijää, jotka kertovat työstään. Heitä voisi luonnehtia myös "paraelokuvan", elokuvan materiaalisen ilmenemisen laajentamisen taitajiksi. Mitä on paraelokuva? Avaamme käsitettä hieman ja kysymme sitä myös heiltä.

BRUCE MCCLURE
Bruce McClure on arkkitehtitaustainen brooklynilainen kokeellinen elokuvantekijä ja liikkuvan kuvan maagikko, joka luo hätkähdyttäviä valo- ja ääniperformansseja tuunatuilla 16mm-projektoreillaan filmiloopeillaan ja kitaraefektipedaaleillaan. McClure manipuloi projektoreitaan, valoja ja ääniä livenä muusikon tapaan, täyttäen esiintymistilan sykkivällä, välkkyvällä minimaalisella valo-äänipulssilla. Näin syntyvän esityksen voi kokea niin äänenä kuin kuvanakin.

SAMI VAN INGENin teoksia on esitetty monella kansainvälisellä festivaaleilla ja esitysareenoilla. Yksi hänen työnsä painopisteistä on elokuvallisen koneiston ja sen rajojen tutkiminen. Hänen yhteistyökumppaneihinsa lukeutuvat muun muassa elokuvantekijät Philip Hoffman ja Bruce Baillie sekä säveltäjä Petri Kuljuntausta. Van Ingen valmistui taiteen tohtoriksi vuonna 2012, jolloin julkaistiin myös hänen kirjansa "Moving Shadows" Kuvataideakatemian kustantamana.

MAREK PLUCIENNIK on elokuva- ja videotaiteilija. Hän on kiinnostunut projisointiajasta, haptisesta visuaalisuudesta, elokuvan materiaalisuudesta ja intuitiosta. Hän on kehittänyt projisointifilmiperformanssin, jossa filmiä sulatetaan sitä projisoidessa. Vuonna 2010 hän lyöttäytyi yhteen äänitaiteilija James Andeanin kanssa muodostaakseen Plucié/DesAndesin. Hänen elokuviaan ja videoita on esitetty mm. Images Film Festivalilla Torontossa, Tampereen lyhytelokuvajuhlilla sekä taidegallerioissa Puolassa, Ruotsissa, Unkarissa ja Suomessa.

LAURA MINICI ZOTTI
Laura Minici Zotti on vuodesta 1975 lähtien toiminut Padovan Museo del precineman johtajana. Hän on myös taitava taikalyhtydiojen esittäjä. Vuonna 2008 hän vastaanotti kansainvälisen Jean Mitry -palkinnon Pordenonen mykkäelokuvafestivaalilla kulttuurin hyväksi tekemästä työstään ja esielokuvallisuutta koskevan tiedon levittämisestä. Hän sai vuonna 2010 kulttuurityön Premio Donna Eccelente -palkinnon ja sen jälkeen Vittorio de Sica -palkinnon.

MUSEO DEL PRECINEMA
Padovassa sijaitseva Museo del precinema, esielokuvallisten esityslaitteiden museo on perustettu vuonna 1998 Palazzo Angeliin, 1400-luvun rakennukseen Prato della Vallessa. Se sijaitsee Padovan historiallisen kaupungin keskellä. Museossa säilytetään ja pidetään esillä optisia instrumentteja ja alkuperäisiä käsinmaalattuja taikalyhtydioja 1700- ja 1800-luvuilta. Yksinkertaisempien laitteiden lisäksi esillä on monimutkaisempia välineitä fenakistoskoopista ja praksinoskoopista zoetrooppiin ja moniin erilaisiin taikalyhtyihin. Museoon kuuluu myös mm. jaavalainen varjoteatteri 1800-luvun lopulta ja camera obscura.

Tapahtumapaikka: Auditorio, Kuvataideakatemia, Kaikukatu 4

http://www.aavefestival.org/

**********

AAVE - ALTERNATIVE AUDIOVISUAL EVENT PRESENTS:
SEMINAR AT FINNISH ACADEMY OF FINE ARTS

Friday 12.4.2013
12:00 Bruce McClure (US), Sami van Ingen (FI) & Marek Pluciennik (PL/CA/FI)
14:30 Laura Minici Zotti (IT)

On Friday a seminar in two parts will be held at the Academy of Fine Arts. In the first session artists Bruce McClure, Sami van Ingen and Marek Pluciennik will discuss their work and methods in a panel discussion. Laura Minici Zotti, the director of Museo del precinema in Padua will then have a lecture performance where she reconstructs a Laterna Magica show about Charles Dickens’ travel to Italy.

SESSION I: PARACINEMATIC ENCOUNTERS
(Presentations and a panel discussion)

We introduce three artists who make film performances, treating the celluloid film "live". They could be seen as practioners of paracinema, a practice of expanding the material expression in cinema. What is paracinema? We open the concept a bit, and ask about it also from the filmmakers.

BRUCE MCCLURE
Bruce McClure is a Brooklyn-based experimental filmmaker, a moving-image magician, who uses specially-modified 16mm projectors, film loops and guitar effects pedals in his astonishing performances. McClure manipulates the projectors, light, and sound creating a flickering environ- ment filled with a minimal pulsating beat, which is as much sound as image.

SAMI VAN INGEN
Sami van Ingen ́s works have been screened in many national and international festivals and venues. one of the main characteristics of his work is an examination of the cinematic apparatus itself and the boundaries within it. His collaborators include filmmakers Philip Hoffman and Bruce Baillie, as well as composer Petri Kuljuntausta. van Ingen ́s artist ́s book “Moving shadows” was published by the Finnish academy of Fine Arts in 2012 as part of his doctoral dissertation.

MAREK PLUCIENNIK
Marek Pluciennik is a film and video artist. His preoccupations are projection time, haptic visuality, film materiality, intuition. He has developed a projection film performance in which he melts film while projecting it. In 2010 he joined forces with sound artist James Andean to form Plucié/DesAndes. His films and video have been screened in Images Film Festival in Toronto, International Short Film Festival in Tampere, as well as contemporary art galleries in Poland, Sweden, Hungary and Finland.

Venue: Auditorium, Finnish Academy of Fine Arts, Kaikukatu 4

SESSION II : LAURA MINICI ZOTTI

LAURA MINICI ZOTTI
Since 1975, Laura Minici Zotti, director of the Museum and also skilled “lanternist”, has spread the knowledge of precinema throughout the world giving her magic lantern shows. In 2008 she received the prestigious international Jean Mitry prize at the Silent Film Festival of Pordenone for her constant cultural service and dissemination of the knowledge of Precinema. In 2010 she recived the Premio Donna Eccelente for culture and recently the Premio Vittorio De Sica.

MUSEO DEL PRECINEMA
The Museum of PRECINEMA, founded in 1998, is based in the Palazzo Angeli, a 15th Century building in Prato della Valle, in the centre of the historic city of Padua. The Museum preserves and displays the optical instruments and original hand-painted magic lantern slides, dating back to the 18th and 19th Centuries. Alongside simple devices there are also more complicated instruments like the pheneakistoscope, praxinoscope zoetrope and magic lanterns of many different kinds. Finally, there are a is also a Javanese shadow theatre dating from the end of the 19th Century and a camera obscura.

Venue: Auditorium, Finnish Academy of Fine Arts, Kaikukatu 4

http://www.aavefestival.org/

YOKOTAI IN SANDRO 12.4 / AAVE 2013

AAVE - ALTERNATIVE AUDIOVISUAL EVENT:
VJ SESSION - YOKOTAI PRESENTS NINETIES SYSTEM (Live music + Dj Set)

AV-ryhmä Yokotai tarjoaa live-esityksessään kaikkea sitä, mistä ryhmän innostus kumpuaa: 1990-luvun alun tekno-housesta! Elokuvallisin ääninäyttein maustetun sielukkaan musiikin työkalut ovat rumpukone, syntetisaattori ja sampler. Kokonaisuutta rytmittää tummanpuhuvat visuaalit. Illan päätteeksi musiikki jatkuu vielä Yokotain kulmikkaalla dj-setillä linjanaan itse Detroit techno ja Chicago house.

Tapahtumapaikka: Bar Sandro, Kolmas Linja 17, Helsinki
http://www.aavefestival.org/

Kuva: Antti Ahonen

**********

AAVE - ALTERNATIVE AUDIOVISUAL EVENT:
VJ SESSION - YOKOTAI PRESENTS NINETIES SYSTEM (Live music + Dj Set)

AV group Yokotai offers a live performance, which presents the group's real source of enthusiasm: the early 1990's techno house! Audio samples from the movies give a little spice for a soulful music, which consists of tools like a drum machine, a synthesizer and a sampler. Gloomy visuals gives more rhythm for the whole set. The evening will continue with a sharp Yokotai DJ set with the real Detroit techno and Chicago house

Venue: Bar Sandro, Kolmas Linja 17, Helsinki
http://www.aavefestival.org/

Kuva: Antti Ahonen

AAVE OPENING IN MALMITALO 11.4

SAMI VAN INGEN: HATE
12 minutes, 35mm film. Cinemascope (1:2.35), silent. Premiered at UnionDocs, New
York, June 2012.

In 1959, Soviet film director Aleksandr Ptushko (1900 - 1973) directed a feature film titled Sampo, which was loosely based on the Finnish national epic Kalevala and which was in part filmed with two cameras simultaneously. In Hate a stereoscopic image is appropriated from Sampo to form "a happening" between two different perspectives and intended to play with the possibility of exposing the hidden landscape of the mythical Kalevala. The implications of portraying "the Other" in Ptushko´s depiction of Kalevala is also exposed. The
stroboscopic effect of the film contrasts with the pictorial content that follows traditional narrative lines: the abduction of the fair maiden, the events lead to a disgraced and defensive suitor, who, once defeated, exits the set sulking.

FRIEZE FILM TOURING PROGRAMME
(Some of you have seen this programme in BLINKITY-BLINK)
THU 11.4.2013, Juhlasali, 18:00

Apichatpong Weerasethakul: The Anthem (2006, 5min)
The Thai ritual of playing the royal anthem before a feature film presentation in order to honour the king was the point of departure for Weerasethakul’s 35mm film. This ceremonial procedure is one of hundreds that take place on a daily basis in Thailand. The Anthem (2006) was conceived as a blessing, to take place at the beginning of each screening.

Shahryar Nashat: Quad (2010, 11min)
Shahryar Nashat’s new video continues his desire-inflected dialogue with the art of artists Nairy Baghramian, Julian Göthe, Hilary Lloyd and Luigi Ontani.

Stephen Sutcliffe: Writer in Residence (2010, 5min)
Sutcliffe poses the melancholic hallucination that is Adrian Leverkühn’s meeting with the Devil in Thomas Mann’s Doctor Faustus (1947) in direct counterpoint to the conversation by Colin Wilson in his book The Outsider (1956). Sutcliffe returns to his characteristic theme of (artistic) self-doubt with prognoses, remedies and worst-case scenarios.

Elizabeth Price: The Tent (2010, 9min)
Every aspect of the video has been extorted from the book Systems (1972), a catalogue of an exhibition by artists associated with the eponymous 1970s British group: Richard Allen, John Ernest, Malcolm Hughes, Colin Jones, Michael Kidner, Peter Lowe, James Moyes, David Saunders, Geoffrey Smedley, Jean Spencer, Jeffrey Steel and Gillian Wise Ciobotaru.

Linder: Forgetful Green (2010 21min)
“Like every work I make, my new film Forgetful Green is taken from a location defined by John Bunyan in The Pilgrim’s Progress (1678) as “the most dangerous place in all these parts.” Bunyan describes the tale as being “delivered under the similitude of a dream,” and my early arrival at a rose field in Colchester in mid-July, directly after my 13-hour performance The Darktown Cakewalk: Celebrated from the House of FAME (2010), seemed wholly dreamlike…”

Jess Flood-Paddock: Island – A Regime (2010 3 min)
Island, A Regime is a new video work filmed on a mobile phone. The non-linear narrative tone throughout aims to create a mood associated with travelling and observing. The unseen traveller and watcher who is also the video-maker, is an implied presence – a private and secretive observer who records ‘the sites’. The work attempts to provide a counterpoint to the often laborious process of filmmaking – involving tripods, grips and re-takes – by focusing on idleness, leisure and simple means

Wilhelm Sasnal: Europa (2007, 3min)
Originally made on 16mm –film, Europa is an inherently structuralist film which contents are part defined by its prescribed three-minute duration. The first half of the film comprises a series of descriptions of its material properties and where it was produced, how the rest of film will be structured and when the soundtrack will start.

Bonnie Camplin: Special Afflictions by Roy Harryhozen (2006, 5min) Inspired by Jack Cardiff’s British horror movie The Mutations (1970), in which a crackpot scientist attempts to fuse humans with strains of plant life, Camplin’s film describes a quintessentially British drawing-room play in which a group of fairground performers have each been inflicted with a cinematic special effect.

Miguel Calderón: Guest of Honour (2006, 6min)
Guest of Honor follows a family one Sunday afternoon as they head into the woods for a picnic; befriending a young deer on their excursion, the family enjoy and encourage the new addition to their party until the animal’s overactive bowel movements put an unpleasant end to their rural outing.

+

7.30pm LIVE CINEMA -performance DÉRIVE BY HANNU KARJALAINEN & TIMO TUHKANEN

Dérive is a new audiovisual project by Hannu Karjalainen, which brings together the artist´s both channels of expression. In the performance we see videos, which Karjalainen has filmed when he has worked in artist residencies in different parts of the world, i.e. in Shanghai, Paris, Oslo and Berlin. Karjalainen and Tuhkanen play live electronic music channeling urban wanderings
in an unorthodox and free-spirited way.

LIVE CINEMA: HANNU KARJALAINEN FEAT. TIMO TUHKANEN – DÉRIVE
THU 11.4.2013, Juhlasali, 19:30

Hannu Karjalainen is best known as video artist (i.e. from The Young Artist of the Year exhibition in 2009) but he has also operated as a musician, releasing two albums of dreamy, electronic lo-fi instrumental music using the name Hannu (Worms in my Piano, 2007 and Hintergarten, 2009). Recently Karjalainen is concentrating in creating deep house -music of his own kind and building a solo exhibition to Alvar Aalto -museum. His works are currently exhibited in group exhibitions in New York and Berlin.

In AAVE Karjalainen performs together with Timo Tuhkanen. Tuhkanen is a finnish composer, guitarist, percussionist, poet, translator and visual artist. He works in a multidisciplinary way in the crossroads of contemporary music, visual arts and cinema.

The performances and screenings are shown in Malmitalo:
Place: Malmitalo, Ala-Malmin tori 1, Malmi.
Train: K, I, N and T.
Buses: 52A, 54, 54B, 69, 70, 70T, 73, 73N, 76A, 76B, 77A, 78, 79, 512, 519 and 520.

http://www.malmitalo.fi/yhteystiedot

http://maps.google.com/maps?hl=fr&client=firefox-a&hs=7oq&rls=org.mozilla:fr:official&q=malmitalo+map&psj=1&bav=on.2,or.r_qf.&bvm=bv.45107431,d.bGE&biw=1428&bih=685&um=1&ie=UTF-8&sa=X&ei=eUpmUeyVLISJ4AT41oGYBw&ved=0CAgQ_AUoAg

AAVE festival catalogue (pdf, 3mb):
http://www.aavefestival.org/AAVE2013_catalogue_lowres.pdf

**************************WELCOME!********************************************

--------------------------------------------------------------------------------"Mitä
enemmän taloissamme on valoa, sitä enemmän niiden seinistä tihkuu aaveita." -
Italo Calvino

////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////

"The more enlightened our houses are, the more their walls ooze ghosts"
- Italo Calvino
--------------------------------------------------------------------------------