Documents of 2011/ 1

Heinäkuussa Veera Nuutinen kirjoitti kesäisestä Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian ja whitecolors-kollektiivin yhdessä järjestämästä Dream House -konsertista seuraavaa (Henkilökohtaista: Kaiken nähnyt kulttuuritoimittaja herkistyy / Helsingin Sanomat 2.7.2011)

"VUOROKAUSI UNITALOSSA

Otan varaslähdön juhannukseen. Pakkaan reppuun lämpimiä vaatteita ja eväsleipiä. Kaksitoista esiintyjää ja 24 tuntia minimalistista äänitaidetta. Kesäfestivaalien sijaan äärimmäisiä kokemuksia, kiitos! Vuorokauden mittaisen Dream House -konsertin esityspaikka on Harakkasaari Helsingin edustalla. Sen kuullakseen on siis astuttava laivaan.

Galleria Kasematissa on vaikea uskoa, että ulkona paistaa aurinko. Konsertin avaavan Shinji Kankin sävellys kuulostaa siltä, kuin metalliselle kattilankannelle tipahtaisi pisaroita. Ääni paisuu tuulen ulvonnaksi ja ukkosen jyrähtelyksi. Makuupusseilla varustautuneet kuuntelijat loikovat patjoilla lattialla. Meditatiivinen musiikki rauhoittaa uniseksi.

Konsertin esiintyjiä on pyydetty toteuttamaan oma näkemyksensä avantgardesäveltäjä La Monte Youngin käsitetaiteellisesta teoksesta Draw a straight line and follow it. Drone-musiikin isänä pidetty Young määritteli minimalismin "mahdollisimman vähäisin keinoin luoduksi." Musiikin sääntöjen rikkominen, sattumanvaraisuus ja toisto ovat tämän festivaalin esiintyjiä yhdistäviä elementtejä. Soittajat ovat tuttuja kasvoja improvisaatiopohjaisen musiikin tapahtumista. Vuorokauden aikana kuullaan kitarariffejä, siniääntä, kasettiluuppeja, radiolähetyksiä, lokkien kirkunaa ja ihmisäänellä resitoitua latinaa. 

Keskiyöllä osa yleisöstä kiiruhtaa viimeiseen mantereelle palaavaan lauttaan. Me jäljelle jääneet vietämme yön ulkona ja gallerian lattialla. Yön pimeimpinä hetkinä esiintyvän Kuupuun (Jonna Karanka) äänikollaasin sisään voi upota ja nukahtaa, mutta vain minuuteiksi. Hetken päästä äänekäs möykkä repii hereille. Punainen puolikuu nousee taivaalle. Kahvimukillisia, tupakkataukoja. Makuupusseista pilkistävät uniset päät alkavat olla sekaisin valvomisesta ja hypnoottisesta musiikista.

Aamun sarastaessa viimein nukahdan re-clipin toisteisen sähkömusiikin keskelle. Kaksitoista tuntia jatkuneen konsertin ja vajaan tunnin unien jälkeen olo on sekava, mutta euforinen. Ulkona kallioilla lämmittävä aamuaurinko tuntuu jumalaiselta.

"Jos kuulijat eivät nouse taivaaseen, olen epäonnistunut", sanoi Young."