Tiedote: Hildegard Projekt Koneen säätiön Saaren kartanon residenssissä 14.5 - 24.5.2012.

Tiedote: Hildegard Projekt Koneen säätiön Saaren kartanon residenssissä 14.5 - 24.5.2012.

Viime vuonna suomalais-saksalainen taiteilijaryhmä Hildegard Projekt (http://www.hildegard-projekt.de/) piti kokeellisen työpajan ja näyttelyn Harakan saaressa osana Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian Eventismi -tapahtumakokonaisuutta. Yhteistyömme innoittamana haimme ryhmäresidenssiaikaa Hildegard Projektille Koneen säätiön Saaren kartanosta Mietoisista (http://www.koneensaatio.fi/fi/kartano/esittely/). Säätiö oli suosiollinen hakemuksellemme ja niinpä Hildegard Projekt siirtyy nyt kahdeksi viikoksi Mietoisiin ääniteemaisella työpajajaksollaan, jonka parissa harjoitellaan ja tutkitaan kokeellisen kollektiivisen tekemisen eri muotoja.

Vuonna 2008 perustettu  Hildegard Projekt tuottaa paikkasidonnaisia installaatioita ainutlaatuisen ryhmäprosessin kautta.  Jokainen installaatio on luotu tiettyyn paikkaan ja esiintyy vain kerran. Mukana olevien taiteilijoiden teoksia käytetään installaation materiaalina. Demokraattisessa taiteellisessa prosessissa yksittäiset teokset ja erilaiset esteettiset näkemykset sulautuvat yhteistaideteokseksi, jonka perustana on kollektiivinen tekijyys. Tuloksena syntyy Hildegard Projekt -veistos, jota voidaan tarkastella erikoislaatuisena tapahtumana. Viime vuoden workshopissa yksittäiset taideteokset alkoivat hitaan prosessin kautta näyttäytyä yhdessä eräänlaisena "parvena", jatkuvasti muotoaan muuttavana tilallisena sommitelmana, jolla on ajallinen kesto. Kyseessä on materiaalien ja singulaaristen taiteellisten ilmaisujen teatteri tai esitys, elävässä tilanteessa tapahtuva ajallinen tapahtuma, jonka kuluessa siinä oleva taiteellisten objektien kokonaisuus liikkuu animaationomaisesti muodostelmasta toiseen inhimillisten toimijien toimesta. Tarkastellessa lopputulosta inhimillisten toimijien toiminta palvelee kuitenkin lopulta vain siitä irrottautuneiden teosten liikettä yleisenä maailman materiaalisen moninaisuuden ilmaisuna. Saaren kartanon workshopissa ryhmä tutkii myös äänitaiteen käsitteitä ja käytäntöjä ryhmän taiteellisten käytäntöjen laajentajana. Siellä Hildegard Projektin ja nomadisen akatemian vieraina ovat äänitaiteen luentopäivän verran Petri Kuljuntausta ja kolmipäiväisen ääniworkshopin pitävä Jukka Hautamäki.

Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia perustettiin heinäkuussa 2009 edistämään kokeellisten taiteiden tuntemusta sekä parantamaan korkeakouluissa toimivien kokeellisten taiteiden taiteilija-tuntiopettajien asemaa. Olemme voittoa tavoittelematon ryhmä, joka järjestää tapahtumia ja opetusta sekä mm. antaa julkilausumia kokeellisten taiteiden tuntiopettajien aseman puolesta.

Haemme innoituksemme avantgarden traditiosta, kriittisestä pedagogiasta ja molekulaarisesta toiminnasta. Tuotamme sitä tietoa ja niitä taitoja joita taiteilijat voivat opettaa ja välittää eteenpäin. Eetoksenamme ja inspiraationamme toimivat muun muassa Paulo Freiren, Félix Guattarin, Bracha Ettingerin (Yhdessätuotanto, Tutkijaliitto 2009), Mary Douglasin (How Institutions Think) sekä suomalaisen pedagogi-visionaarin Aleksanteri Ahola-Valon ajatukset.

Toiminnassamme painottuvat kolme aluetta: kokeellinen liikkuva kuva, performanssi / esitystaide sekä äänitaide, joista liikkuva kuva ja äänitaide ovat olleet vahvimmin esillä. Järjestämme myös näyttelyitä ja teemme taideteoksia. Vuonna 2010 pidimme Aforismivideonäyttelyn “Aphorisms on the bare wall”, järjestimme AAVE Alternative Audiovisual Event –tapahtuman, Ritornello-äänitapahtuman sekä useita kursseja, luentoja, työpajoja ja screeningtapahtumia yhteistyössä mm. seuraavien tahojen kanssa: Kuvataideakatemia, Paimion aforismipäivät, Malmitalon kulttuurikeskus, European Humanities University Liettuassa, Suomesta Galleria Berliinissä, Porin Taidemuseo, Aalto-yliopisto sekä Ranskan kulttuuri-instituutti Pariisissa. Vuoden 2011 näkyvin tapahtumamme oli AAVE-festivaalin lisäksi kesätapahtuma Eventismi, jossa esittäytyi suomalais-saksalainen Hildegard Projekt-ryhmä postitaideteosten näyttelyllään sekä Joonas Sirenin kokoama Dream House - 24-tuntinen konsertti Harakan saaressa.  

TAIDEYLIOPISTO-OPETUKSEN TUEKSI

Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia toimii erilaisten taideyliopistotasoisten kokeellisten taiteiden kurssien ja opetuksen järjestäjänä, erityisasiantuntemusta tarjoavana "klinikkana" sekä tuntiopettajien kurssien välitystä tekevänä organisaationa. Toiminnan jatkuvuudesta ja tiedottamisesta huolehtii koordinaattori, joka on myös Nomadisen akatemian ainoa työntekijä.

Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian yhteystiedot

postiosoite: Inkoonkatu 1 B 7, 00520 Helsinki

käyntiosoite: Harakan saari, Helsinki

puhelin: +358504318898

internet: http://nomadinenakatemia.blogspot.com
e-mail: fuja(at)kuva.fi

Kari Yli-Annala, koordinaattori

AURALLY AND AUDACIOUSLY: SOUND ART BY OLA STÅHL & NEIL CHAPMAN AND JOONAS SIREN

JOONAS SIREN: FEEDBACK TUNNEL (whitecolors project 3)
23.8 teos on esillä kello viidestä eteenpäin Kasematissa Taiteilijatalon toisella puolella /From 5pm in Kasematti, left side of Taiteilijatalo) - myöhemmin perjantaihin 26.8 asti, ke-pe klo 12 lähtien / the installation is open to the public between we 24.8 - fri 26.8 opening everyday at noon.

FEEDBACK TUNNEL (whitecolors project 3) on paikkasidonnainen feedback-teos Harakan saaressa olevassa vanhassa tunnelissa. Sen kummassakin päässä tulee sijaitsemaan kaiutin ja mikrofoni, jotka aiheuttavat feedback-äänen, jota on transformoitu ja panoroitu Max/MSP-ohjelmalla ottaen huomioon käytävän akustiset vaikutelmat. "Pyrin muokkaamaan tunnelin luonetta auraalisesti, toivottavasti tuomalla sinne toismaailmallisen tunnelman" (J.S.).

Feedback Tunnel (whitecolors project 3) is a site-specific audio feedback piece, which will be located in an old tunnel on the Island of Harakka. "I will place a microphone and a speaker on each of the ends of tunnel that we will create an audio feedback. Still I wanted somehow to edit the sound that I won't be just the normal feedback howling, so I made a Max/MSP patch, which will make different audio operations and panning to the feedback sound, also taking the acoustics of the tunnel into account. My goal is to induce a different kind of atmosphere into the tunnel with aural means, perhaps bringing a sense of otherworldiness." (J.S.)
http://whitecolors.tumblr.com/project3

OLA STÅHL & NEIL CHAPMAN: WHATEVER HAPPENED TO KURT STEINER? (HUOM! Kello 19.00 auditoriossa! OBS! 7pm in auditorium, Taiteilijatalon 2. kerros)

Pohjaten laajaan otokseen lähteistä ja viittauksista ulottuen ranskalaisten filosofien Gilles Deleuze ja Félix Guattari työstä aina löydettyihin valokuviin ja elokuvastilleihin, WHATEVER HAPPENED TO KURT STEINER yhdistää äänityksen ja live-presentaation. Monien epätodennäköisten teknologisten yhdistelmien, liveäänityksen ja päällekkäisen playbackin rajattu joukko teemoja ja kuvia tuodaan esiin toiston ja varioinnin avulla, tutkittuna visuaalisuuden tunnun vaihtuvassa prosessissa tekstin, performanssin, äänen välittymisen ja teknologian synteesin avulla.

Drawing upon a wide array of sources and references ranging from concepts and notions extracted from the work of Deleuze and Guattari, to found photographs and stills from films, to images from sci-fi literature, WHATEVER HAPPENED TO KURT STEINER is a layering of recording and live presentation. Through various unlikely combinations of technology, live recording and superimposed playback, a limited set of themes and images are delivered with repetition and variation, exploring in the process a shifting sense of visuality achieved through synthesis of diverse means - text, performance, sound transmission, technology.

ARTISTS:

OLA STÅHL

Ola Ståhl on malmöläinen kirjoittaja sekä ääni- ja performancetaiteilija. In Edit Mode Press-kustantamossa hänen vastuualuettaan on taskukirjakokoisten chapbook-kirjojen painaminen.

Taidehistoria ja kulttuuritutkimus sekä Leedsin Yliopiston maisteri- ja tohtoriopinnot taustanaan Ståhl opetti Central Saint Martins College of Art and Designin kuvataiteen koulutusohjelmassa Lontoossa. Nyt hänellä on "vapaa koulu" -projekti C.CRED / Collective CREative Dissent, mikä toimii alustana monille yhteistyössä tehtäville taide-tutkimuksena -projekteille Euroopassa ja USAssa.

C.CREDin myötä hän on ollut mukana useissa teksti- ja äänipohjaisissa projekteissa, usein yhteistyössä muiden taiteilijoiden ja kirjoittajien kanssa. Hän on erityisesti kiinnostunut tekstipohjaisista taiteellisista käytännöistä; käytännöistä, joissa on kyse äänen ja tekstin kohtaamispinnoista; löydetyn materiaalin kierrättämisestä; performatiivisista teksti- ja äänikäytännöistä (jotka pikemminkin "performoivat" kuin teoreettisesti "väittävät"); ääni- ja tekstipohjaisen materiaalin kokeellisesta käyttämisestä sekä yhteistyön muodoista, joissa media ja erilaiset tutkimusalueet kohtaavat.

Ptarmigan-residenssinsä aikana Helsingissä Ståhl on esittänyt useita work-in-progress -esityksiä, joista mainittakoon RANT, Samuel Beckettin romaanin Molloyn tulkinta;  FILM (with Cassandra Troyan), pohjautuen löydettyyn omaelämänkerralliseen käsikirjoitukseen;  ja nyt yhdessä Neil Chapmanin kanssa Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian syksyn ohjelman yhdessä Joonas Sirenin Feedback Tunnel-installaation kanssa aloittava Whatever Happened to Kurt Steiner?

OLA STÅHL

Ola Ståhl is a writer and sound- and performance artist based in Malmö, Skåne (Sweden). He also runs the chapbook imprint In Edit Mode Press.

With a background in Art History and Cultural Studies, and an MA and a PhD from The University of Leeds, he used to teach on the Fine Art program at Central Saint Martins College of Art and Design in London, UK. Concurrently, he ran the "free school" project C.CRED / Collective CREative Dissent, operating as a platform for various collaborative art-as-research projects across Europe and the USA.

Since the demise of C.CRED, he has been involved in several text and sound-based project, most of which are collaborations with other artists and writers. He is particularly interested in text based artistic practices; practices engaging interfaces between sound and text; practices re-using and re-cycling found materials; performative text- and sound practices (practices that "perform" rather than "argue" a theoretical position); performance practices drawing upon the experimental rendition of text- and sound material; and collaborative practices, particularly those that cross between media and disciplines.

During his residency at Ptarmigan, Helsinki, Ståhl has performed recent work-in-progress live at several occasions. Work presented include RANT, a reworking of Samuel Beckett's novel Molloy ;  FILM (with Cassandra Troyan), a series of edits of a found auto-biographical manuscript ;  and Whatever Happened to Kurt Steiner? (with Neil Chapman), a text- and sound performance loosely engaging with concepts extracted from the work of Gilles Deleuze and Félix Guattari.

NEIL CHAPMAN

Neil Chapman on taiteilija, kirjoittaja ja tutkija. Hänen työnsä tutkii tekstin materiaalisuutta ja tekstuaalisia käytäntöjä, improvisaatiota esityksessä ja lukemisen tapahtumassa sekä visuaalisuuta ja sen eri muotoja ja yhteistyössä tehtyjen teosten metodia.

Hänen viimeaikaisia julkaisujaan ovat Glossolaris (London: AND Publishing, 2010), jossa erilaisia kirjallisia lähteitä käytetään protyyppisen science fiction -romaanin luomiseksi; yhdessä Ola Ståhlin kanssa julkaisuun Deleuze and Contemporary Art (eds. Simon O'Sullivan & Stephen Zepke, Edinburgh University Press, 2010) kirjoitettu ‘BLOODCRYSTALPOLLENSTAR’ ; ja julkaisuun Materiality of Theory (ed. Dronsfield, Birmingham: Article Press 2011) kirjoitettu ‘Two Interviews’.

Yhdessä David Stentin kanssa Neil Chapman on tekemässä viiden pamfletin sarjaa These Weak Kindnesses rinnakkaisina teksteinä Max Ernstin Une semaine de bontéen (1929-33) sekä kirjaa The Müleskinders, joka toimitetaan kutsuttujen kirjoittajien, taiteilijoiden ja filosofien kontribuutioista. Neil Chapman asuu Lontoossa missä hän opettaa nykytaidetta, taidefilosofiaa ja kriittistä tutkimusta.

NEIL CHAPMAN

Neil Chapman is an artist, writer and researcher. His work explores the materiality of text and textual practices, improvisation in performance and reading, visuality and its different forms, and the politics of collaborative working method.

His recent publications include Glossolaris (London: AND Publishing, 2010), in which diverse literary sources are used to create a prototype science-fiction novel; ‘BLOODCRYSTALPOLLENSTAR’, written with Ola Ståhl for Deleuze and Contemporary Art (eds. Simon O'Sullivan & Stephen Zepke, Edinburgh University Press, 2010) implementing collaborative writing strategies to create narratives with implicit philosophical content; and ‘Two Interviews’ for a book entitled Materiality of Theory (ed. Dronsfield, Birmingham: Article Press 2011).

Working with David Stent, Neil Chapman is currently producing a series of five pamphlets to be published as These Weak Kindnesses comprising parallel texts based on Max Ernst’s Une semaine de bonté (1929-33), and a book entitled The Müleskinders edited from contributions by invited writers, artists and philosophers. Neil Chapman lives in London where he teaches contemporary art, philosophy of art and critical studies.

JOONAS SIREN

Joonas Siren on helsinkiläinen kuva/äänitaiteilija ja kokeellinen muusikko, joka opiskelee tällä hetkellä kandi- ja maisteriopintoja Kuvataideakatamiassa Tila-aikataiteiden osastolla. Kesäkuussa 2009 hänet valittiin erillismaisteritutkintoon nimeltä Nordic Sound Art, joka järjestetään viiden pohjoismaalaisen taideakatemian kesken. Sirenin visuaalinen työ kattaa videotaiteen, installaatiot, valokuvauksen ja digitaalisen taiteen.

whitecolors on avoin kollektiivi erilaisille paikkasidonnaisille teoksille sekä ääni- että kuvataiteellisille. Sen perustivat ääni/kuvataiteilijat Eero Pulkkinen ja Joonas Siren kesäkuussa 2011. Ensimmäisenä projektina oli Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian kanssa yhteistyössä järjestetty 24:n tunnin Dream House -konsertti.

JOONAS SIREN

Joonas Siren is Helsinki based visual/aural artist and an experimental musician. Currently studying BA and MA-levels of fine art in Fine Art Academy of Finland in the Time and Space department. In June 2009 was selected also to an extra joint study MA-program called Nordic Sound Art organized between 5 different Nordic Art academies. Visual practice covers video art, installation, photography and digital art.

whitecolors is an open collective for different site-specific sound and visual installations, based in Helsinki, Finland. It was founded in june 2011 by Eero Pulkkinen and Joonas Siren. First project was a collaboration with Nomadic Academy of Experimental Arts a 24 hour Dream House concert.

KULKU / HOW TO GET THERE:

Yhteysveneen aikataulu / Timetable for the boat connection: "http://www.merenkavijat.fi/wordpress/yhteysvene/" http://www.merenkavijat.fi/wordpress/yhteysvene/
http://www.harakka.fi/

Yhteysvene Harakkaan Ullanlinnan laiturilta (Cafe Ursula) 11.30 - 16.00 tasatunnein ja puolelta, sitten seuraava vuoro 16.20. Tämän jälkeen 17.00 - 20.20 tasatunnein ja aina 20 minuutin välein. Kutsu vene nostamalla kutsuviitta laiturin päässä. Edestakainen hinta 3,80 € (vain käteinen kelpaa). Saaressa ovat esillä myös Annette Arlanderin ja Ilona Ristan taidenäyttelyt, joista ainakin jälkimmäinen on tiistaina auki pidennettyä aikaa  klo 19 asti.

Connecting boat to Harakka island 11.30 - 16.00 every hour and half an hour, then 16.20 and between 17.00 - 20.20 every hour and every 20 minutes from Ullanlinna pier. Invite the boat by lifting up the sign in the pier. Boat ticket back and forth 3,80 € (only cash). In the island there are also art exhibitions by Annette Arlander and Ilona Rista (useually closed at 5pm, but now I know that at least Rista´s exhibition will be open on Tuesday until 7pm.

HUOM! Harakkaan ei saa tuoda koiria (luonnonsuojelualue).

OBS! You can´t bring the dogs to Harakka (conversation area for the birds)

LISÄTIETOA / MORE INFO:
Kari Yliannala, tel. 050 4318898, kari.yliannala(at)kuva.fi

AURALLY & AUDACIOUSLY: SOUND AND PERFORMING ART BY OLA STÅHL AND NEIL CHAPMAN, JOONAS SIREN on 4:s tapahtuma Kokeellisten taiteiden järjestämä Ritornello ja ritornelloff-äänitapahtumien joukossa vuonna 2011.

AURALLY & AUDACIOUSLY: SOUND AND PERFORMING ART BY OLA STÅHL AND NEIL CHAPMAN, JOONAS SIREN is the 4th installment of RItornello and ritornelloff-events during the year 2011, organised by Nomadic academy of experimental arts. 
fb-page: https://www.facebook.com/event.php?eid=164074517001376

Guattari Masterclass in Turku by Mollecular organisation

The fourth workshop series of the Guattari Master Class “Exhausted subject, impossible community” focuses on the conceptual adventures of the subject in the past fifty years of European critical thought and the present precarization of the subject. For Bifo recombination is the technical form of the labor process in the digital environment. Recomposition means the social and cultural process enabling the fragments of labor and of general intellect to become conscious subjectivity. The recombinant form of the labor process has changed the social landscape in such a way that any social conscious recomposition seems impossible. Migrants, precarious workers, cognitive workers. They share the same condition of weakness, at different degrees, but they are unable to find a common ground of solidarity and fight. This un-recomponibility is the effect of the fractalization and precarization of labor made possible by the digitalization of the production process. The virtualization of the social production seems to be destroying the prerequisites of living relationship, absorbing and neutralizing the living energies of the cognitive workers. Also the experience of the first decade of the century, the experience of the global movement against capitalist globalization seems to imply the uncomponibility of labor, and the impossibility of social autonomy.

The economic recession is not only the effect of the financial craziness, but also of this de-vitalization of the social field. The psychotic boom of panic and depression, and the general decline in social desire, and in empathy. This is why the economic collapse is also the collapse of the economic epistemology. Economics cannot understand the depth of the crisis, because below the crisis of the financial exchange there is the crisis of the symbolic exchange. The question that rises from the collapse is so radical that the answer cannot be found in the conceptual framework of economics.

Is the recomposition process, conscious collective subjectivation, at all possible in this new condition, the condition of recombinant capital?

GENERAL OUTLINE OF THE SEMINAR

6-7.4.2010 First seminar with Bifo: Historical Context and Concepts

Turun yliopisto, Taidehistoria. Sirkkalan kasarmi, esikuntarakennus (punainen), 2 krs. Kaivokatu 12

Tuesday 6.4. Historical context

The history of the movement in the 20th century and the process of subjectivation. No global justice, ethical movement without process of social subjectivation. The first decade of the new century, by a political and social point of view: the no global movement, the experience of the social forum in the world. The birth of “precarious and cognitive movement” and its political weakness. What did not work? Bifo’s participation in this process: the experience of www.rekombinant.org from summer 2000 to summer 2009. The conclusion of the experience: failure or a success? Theoretical core: the problem of subjectivation and the problem of rekombination and recomposition.

10-12 Seminary part 1 (Bifo)

12-13 Lunch

13-15 Seminary part 2

15-17 Afternoon break, film screening

17-19 Questions of mollecular organization (Molle) I: Working to map the mechanisms of production of value and new forms of control which have spread into our mental environments, Guattari master class has ended up deep in questions of molecular and micro-political organization. What interesting emerged for example from our encounters with Bifo, Sakari Hänninen, Bracha Ettinger, Brian Massumi, Erin Manning, Gary Genosko and the Ueinzz theatre company last year? What was interesting, what might work and what not, in terms of our molecular organization?

19- Dinner

Wednesday 7.4. Concepts

A philosophical re-examination of the concept of subject, from Hegel to the European radical thought of the late 20th century. What is the meaning of this concept? Etymology. Subject to what? Hegel (Phanomenologie das Geistes): Truth, Wholeness and Subject. The come back of Hegel in the marxism of the 20th century. Structural marxism and subjectivist marxism. Kojeve Hyppolite, Marcuse, Adorno and the dialectics of subject. Krahl and the concept of Technische Wissenschaft Intelligenz is anticipating the notion of cognitive labor. Individuation, subjectivity, singularity. Body without organs. The concept of social class.

10-12 Seminary part 3

12-13 Lunch

13-15 Seminary part 4

15-17 Afternoon break, film screening

17-19 Questions of mollecular organization II

19- Dinner

Organised by Mollecular organisation:

RITORNELLO: PROGRAM & ESSEE

PROGRAM

SAMY KRAMER

(photo: Mike Koloska)

n. 14.30 lähtien Samy Kramer virittää venerantaa vastapäätä olevalle saaren
toisen puolen kalliorannnalle tapahtuman ajan kestävän
tuuliharppuinstallaation, johon liittyy vahvistettu äänentoisto.

from 14.30 on Samy Kramer installes wind harps with amplified sounds on the
cliffs on the island.

SAMUEL MERI

(photo: Mike Koloska)

klo 16.00 jälkeen Samuel Meri esittää auditoriossa rikassävyisellä
vibratoäänellään melodisen poplaulelman kokeelliseen ilmaisuun yhdistäviä
lauluja.

After 16.00 in the auditorium Samuel Meri sings and plays experimental melodic
popsongs.

http://www.myspace.com/samuelmeri

Illan mittaan myös / During the evening also

JOHN W. PATTENDEN-FAIL
TANELI TUOMINEN

Mainiota Ptarmigan-klubia Vallilassa partnerinsa Tara Pattenden-Failin kanssa
pitävä John W. Pattenden-Fail soittaa Taneli Tuomisen kanssa. Pattenden-Failin
instrumentti on intialainen israj (tunnetaan myös nimellä esraj) –soitin Taneli
Tuomisen luottaessa saksofoniin.

John W. Pattenden-Fail (co-host with his partner Tara Pattenden-Fail of
excellent Ptarmigan, experimental sound/performance place in Vallila) plays
Indian musical instrument esraj / israj, while Taneli Tuominen relies on
saxophone in their mutual gig.

http://www.ptarmigan.fi/

MIKE KOLOSKA

Mike Koloska (Berliini) ottaa talteen ääninäytteitä aikaisemmista esityksistä ja
yleisöltä tehden niiden pohjalta illan aikana audioteoksen.

Mike Koloska (Berlin) samples sounds and voices from previous performances and
from the audience and presents an audio piece based on them.

http://www.inc3.net/

Lisäksi on tarjolla kasviskeittoa ja leipää! Muuten omat eväät ovat
suositeltavia - saaressa ei ole kauppaa!

Vegetable soup and bread is available! Otherwise please bring your own food &
drinks - there is no shop in the island!

...

RITORNELLOSTA

Ritornello: kertosäe, kertauma, kaarros. Kehrreim: takaisinkäännös, toisto, riimi. Refrain: hokema, jankutus. Ritournelle: mieleen soimaan jäävä viisu. Jotain johon tarttua.

Gilles Deleuze ja Félix Guattari hahmottelevat tekstissään ”1837: De la ritournelle” ritornellon kolme elementtiä. Kaaos: hyräilemme itseksemme iltahämärässä, lohduksemme ja pitääksemme pimeän ja pelon loitolla. Koti: avaamme huoneessamme radion tai television luodaksemme äänialueen, jossa voimme asustaa. Kosmos: kun lähdemme pois, kauas pois, teemme sen sävelin: ”Kulkurin iltatähti”, ”Moottoritie on kuuma”, ”Kauas kauas lähden pois”…

Kaaos—koti—kosmos: kyse on alueesta, sen luomisesta, siinä asustamisesta ja sen jättämisestä. Nämä kolme elementtiä ovat jatkuvassa suhteessa toisiinsa, niitä määritellään uudelleen, tulee rajanylityksiä, vetäytymisiä, irtiottoja, piilopaikkoja. Tässä olemme kuin muut eläimet, meillä on alueemme, reviirimme, elinpiirimme. Näitä asutamme aistiemme ja kykyjemme mukaan.

Alueella on aina ulkopuoli. Jokin, joka eroaa. Alue muodostuu toistosta: hääräilemme kotosalla, kaupungilla meillä on omat reittimme, on ihana palata rakkaaseen kesäpaikkaan. Alue juurruttaa erot, sitoo ne maahan ja tekee niistä tuttuja. Kun hyräilen hämärässä, ääneni antaa ympäröivälle yölle ihmiskasvot. Alue on oma, julistaa lintu aamuauringossa laulaen. Älä tule. Täällä vartioin minä. Rakennan, varastoin, siivoan, järjestän, puolustan.

Kuitenkin sieltä tahtoo pois, raottaa ovea, lähteä matkaan – tai jokin toinen haluaa tunkeutua alueellemme. Asiat menevät sijoiltaan (deterritorialisaatio). Oma alueemme ja sen tuttu ritornello sekoittuu, kuin kaksoisvalotuksessa, johonkin toiseen säkeeseen. Tätä on maailman meno, mutta myös musiikki, väittävät Deleuze ja Guattari. Äänen ja sävelten resonanssia toisiaan vasten. Rytmillinen kooste, jossa rytmi ei merkitse tasaista tahtia, vaan erilaisten elementtien yhdessäoloa; sekä paikoilleen loksahtamista että kitkaa niiden välillä. Rytmi on siis kommunikaatiota asioiden välillä. Rytmi tuo yhteen vähintään kaksi eri aluetta ja muuttaa ritornellot pelkästä toistosta musiikiksi. Tutusta tulee vierasta, tai vähintäänkin sille suodaan vierauden häivähdys.

Alussa on alue. Tässä on musiikin lähtökohta, linnunlaulussa. Lintu laulaa merkitäkseen alueensa. Ikivanha musiikki liittyy paikkaan: kreikkalaiset moodit, intialaiset taala-rytmisyklit, kansanlaulut, kansallislaulut… Alue määrittyy kaaosta vasten. Kaaos ei kuitenkaan ole kaiken järjestyksen tuho, vaan se järjestymätön potentiaali josta järjestys voi kummuta. Voimme musiikin yhteydessä ajatella kaaosta kohinana eli äänenä jonka taajuusspektri on tasaisesti jakautunut. Puhdas ”valkoinen” kohina sisältää äärettömän määrän taajuuksia, eli se on virtuaalista, ei aktuaalista, ääntä. Tästä virtuaalisesta äänestä – äänen ”kaikkeudesta” – aktualisoituu ääniä erilaisten synteesien kautta. Esimerkiksi analoginen syntetisaattori käyttää kohinaa alkusignaalina, josta erilaisten suotimien avulla suodatetaan tietty äänialue ja tuotetaan eri sävyisiä ääniä. Näin ritornello voidaan käsittää melodian lisäksi myös tiettynä äänenä, jonka ”ulkopuolena” tai ”tuonpuoleisena” on silkka kohina.

Musiikki tematisoi äänen ja kohinan vastakkainasettelun ja vie äänen näin rajoilleen. Ritornello – tuttu melodia, sointu tai sointi – sekä luo alueen että antaa mahdollisuuden sen muunteluun. Tämä muuntelu tai modulaatio on ensisijaisesti ruumiillista, intensiteettien välittymistä asioiden välillä. Tällaisenaan muuntelu ei kuulu millekään tietylle alueelle, ei edes yksinomaan äänelliselle. Ritornellojen modulaatio voi tapahtua erilaisten rekisterien kautta. Musiikkiin kuuluu paitsi fysiikkaa ja akustiikkaa, myös musikologiaa, semiotiikkaa, ekonomiaa, folkloristiikkaa, antropologiaa, etologiaa… Laulajan äänenkäytön tietty piirre resonoi musiikkitallenteen kansikuvan kanssa. Konserttisaliin lankeava auringonvalo vaikuttaa kappaleen keston tuntuun. Sanat muuttuvat kielestä lauluksi. Teosta tulee teos.

Ritornellon löytää elementtien välistä, niiden suhteesta toisiinsa. Kitaran ja vahvistimen välille syntyy feedback, joka karkaa kosmisena kirkaisuna tonaliteetin tuolle puolen. Kaaos—koti—kosmos avautuu rytmisenä dynamiikkana musiikillisten elementtien välillä, ääripäinään pieni kertosäe ja valtava kosminen kohina.

(teksti: Janne Vanhanen, FM, estetiikan tutkija)

8 1/2 Questions about the Nomadic Academy of Experimental Arts

(1ST MANIFESTO - You can find shorter English version here.)

K: Mikä on kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia? Tai mitä kaikkea se voi olla?

V: Se voi olla vaikka keittiösi, ruutuvihko kuulakärkikynää pitävissä vanhuksen vapisevissa käsissä tai laiton punajuurimaa kaupungilla. 20.7.2009 Harakan saaressa järjestämänsä super8-filmiperformanssin myötä toimintansa aloittanut Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia on vain sen yksi ilmentymä, jossa erityistä on pyrkimys rakentua kokeellisen taiteen taiteilija-opettajien toimintavälineeksi, "tasangoksi" jonne sijoittuu erilaisia pedagogisia matkoja ja etappeja.

K: Mitä Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia tekee?

V: Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia kutsuu oppivia ja ajattelevia ruumiita, sukupolvia ja -puolia puhumaan, tanssimaan, laulamaan, pysähtymään ajatuksiinsa sekä hiljentämään välillä tahtia ja kieltäytymään kommunikoimasta mikäli siltä tuntuu. Se rohkaisee jäseniään puolustautumaan sortoa vastaan.

Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia tekee yhteistyötä taiteen tekemisen ja opettamisen ryhmien, järjestöjen, instituutioiden, taiteilijaindividuaalien, ihmisten ja ajatusten liikkuvuutta edistävien residenssiohjelmien sekä elävää suhdetta kriittiseen taiteelliseen ajatteluun etsivien muiden ryhmien kanssa. Erityisenä silmäteränämme on taidekorkeakoulujen kokeellisten taiteiden tuntiopettajien asema, jota pyrimme parantamaan muun muassa rohkaisemalla taidekorkeakouluissa toimivia tuntiopettajia järjestäytymään. Kaikki korkeakouluissa toimivat tuntiopettajat eivät esimerkiksi tiedä sitä, että heillä on mahdollisuus liittyä Tieteentekijöiden liittoon. There is power in the union.

K: Keitä Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia fanittaa?

V: Fanitamme dadaa,’Patafysiikan koulua (Collège de ’Pataphysique), Fluxusta, Kansainvälisiä situationisteja, Bellini-akatemiaa, Là-Basin performanssitapahtumia, Kokeellisen elektroniikan seuran, Romantic Geographic Societyn ja Todellisuuden tutkimuskeskuksen toimintaa, Harakan saaren taiteilijoita, Potlatch- ja Mental Alaska -klubeja, Erkki Pirtolan Mutageeni-galleriaa...

K: Miksi Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia on perustettu?

V: Koska se oli jo siinä, sitä oli vain vaikea huomata. Saapasjalkakissojen hampaiden ja saappaiden häikäisy sekä toimistopöydille ämpäreihinsä asetettujen ankeriaiden loiskinta esti näkemästä sitä.

K: Mikä on Kokeellisen taiteen nomadisen akatemian toiminnan rakenne ja mitkä ovat sen toiminnan puitteet?

V: Kokeellisten taiteiden nomadisessa akatemiassa on kaksi sisäkkäistä kehää, joista sisempi on omistettu elitistiselle taidenäkemykselle. Ulompi kehä edustaa ei-taidetta, anti-taidetta ja nomadista sosiaalista taidetta. Kehien välillä tapahtuu jatkuvaa vaihtoa ja kummallakin harjoitetaan korkeakoulutasoisesta kokeellisen taiteen pedagogiaa. Toiminnassa mukana olevat individuaalit voivat perustaa alueita, joilla nomadinen akatemia toimii. Näitä alueita yhdistävät niiden väliset etapit ja viivastot. Toimintaamme varten käytössämme on toimisto Harakan saaressa ja mahdollisuus käyttää siellä olevaa auditoriota opetuskäyttöön. Jatkossa meillä tulee olemaan käytössä myös ajoittainen residenssihuone Alppilassa kaukaa tuleville vieraille.

K: Ketkä voivat liittyä Kokeellisen taiteen nomadiseen akatemiaan?

V: Taiteilijat, kokeellisten ja nomadisten taiteiden tuntiopettajat ja opiskelijat, muut oppimisesta kiinnostuneet individuaalit, ryhmät, muodostelmat ja tahot – kaikki ne, joiden mielestä kokeellinen ja nomadinen taiteellinen ilmaisu ja ajattelu elvyttää ajattelua, sydäntä, sosiaalisia suhteita sekä kriittistä ajattelua. Saatammepa hyväksyä jäseniksemme eläimet sekä jopa veneet ja muut kulkuvälineet.

K: Mistä akatemia saa innoituksensa?

V: Antihierarkkisesta teoriasta, jolla on oma traditionsa Paulo Freiren Sorrettujen pedagogiikasta (1974) Félix Guattarin Kolmeen ekologiaan (1989). Kummatkin kirjat on vasta äskettäin käännetty suomeksi. Freiren kirja on kriittisen pegagogiikan keskeisiä teoksia ja Guattarin teos hahmottaa puolestaan kolmen ympäristön (mentaalisen, sosiaalisen ja luonnon) ekologian.

Innoittajamme on myös "kotimaattomaksi profeetaksi" ja "1900-luvun laboratorioksi" kutsuttu Aleksanteri Ahola-Valo, kuvataiteilija, rakennusten suunnittelija, kirjailija ja pedagoginen ajattelija. Avantgarde- ja vapausliikkeiden perinne innoittaa meitä. Saamme voimaa taistelusta rahatalouden Pavlovin koira -efektin pösilövaikutusta, seksismiä ja kaikentyyppistä rasismia – liittyy se sitten ulkonäköön, rotuun, oppimistapaan tai eettiseen vakaumukseen – vastaan.

1/2 K: Mikä on Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian rahoituspohja?

1/2 V: Toimimme tällä hetkellä käytännössä nollabudjetilla.

K: Mitä syksyn aikana tapahtuu?

V: Syksyllä on luvassa muun muassa HIAPin residenssitaiteilija Gabi Schaffnerin kokeellinen luento, julkilausuma taiteiden tuntiopettajien aseman parantamisen puolesta, taidekorkeakoulujen tuntiopettajien ryhmän järjestymiskokous, osallistuminen mollecular.org -ryhmän kanssa Regulated Liberties -konferenssiin Turussa, musiikkitapahtuma sekä aforistisen poliittis-poeettisen videon mahdollisuuksia tutkivan "Maisema: Eurooppa" -projektin esittäytyminen Galleria Hippolyten Studiossa Helsingissä. Tarkempaa tietoa aiheista ja ajankohdista voi löytää blogistamme.

Marras-joulukuuksi 2009 Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia siirtää toimistonsa Koneen säätiön Saaren kartanon residenssiin Turkuun. Vuoden 2010 aikana esittelemme neljä metodiamme a) riitti, b) rata, c) reitti ja d) ruode, joilla olemme mukana politiikassa, taiteessa ja pedagogiikassa tapahtuvassa kokeellisen ja nomadisen ajattelun eettis-poeettisessa vallankumouksessa, jonka emme soisi tukehtuvan vallan lumoukseen.

http://www.mustekala.info/node/1238.