PROGRAM
SAMY KRAMER
(photo: Mike Koloska)
n. 14.30 lähtien Samy Kramer virittää venerantaa vastapäätä olevalle saaren
toisen puolen kalliorannnalle tapahtuman ajan kestävän
tuuliharppuinstallaation, johon liittyy vahvistettu äänentoisto.
from 14.30 on Samy Kramer installes wind harps with amplified sounds on the
cliffs on the island.
SAMUEL MERI
(photo: Mike Koloska)
klo 16.00 jälkeen Samuel Meri esittää auditoriossa rikassävyisellä
vibratoäänellään melodisen poplaulelman kokeelliseen ilmaisuun yhdistäviä
lauluja.
After 16.00 in the auditorium Samuel Meri sings and plays experimental melodic
popsongs.
http://www.myspace.com/samuelmeri
Illan mittaan myös / During the evening also
JOHN W. PATTENDEN-FAIL
TANELI TUOMINEN
Mainiota Ptarmigan-klubia Vallilassa partnerinsa Tara Pattenden-Failin kanssa
pitävä John W. Pattenden-Fail soittaa Taneli Tuomisen kanssa. Pattenden-Failin
instrumentti on intialainen israj (tunnetaan myös nimellä esraj) –soitin Taneli
Tuomisen luottaessa saksofoniin.
John W. Pattenden-Fail (co-host with his partner Tara Pattenden-Fail of
excellent Ptarmigan, experimental sound/performance place in Vallila) plays
Indian musical instrument esraj / israj, while Taneli Tuominen relies on
saxophone in their mutual gig.
http://www.ptarmigan.fi/
MIKE KOLOSKA
Mike Koloska (Berliini) ottaa talteen ääninäytteitä aikaisemmista esityksistä ja
yleisöltä tehden niiden pohjalta illan aikana audioteoksen.
Mike Koloska (Berlin) samples sounds and voices from previous performances and
from the audience and presents an audio piece based on them.
http://www.inc3.net/
Lisäksi on tarjolla kasviskeittoa ja leipää! Muuten omat eväät ovat
suositeltavia - saaressa ei ole kauppaa!
Vegetable soup and bread is available! Otherwise please bring your own food &
drinks - there is no shop in the island!
...
RITORNELLOSTA
Ritornello: kertosäe, kertauma, kaarros. Kehrreim: takaisinkäännös, toisto, riimi. Refrain: hokema, jankutus. Ritournelle: mieleen soimaan jäävä viisu. Jotain johon tarttua.
Gilles Deleuze ja Félix Guattari hahmottelevat tekstissään ”1837: De la ritournelle” ritornellon kolme elementtiä. Kaaos: hyräilemme itseksemme iltahämärässä, lohduksemme ja pitääksemme pimeän ja pelon loitolla. Koti: avaamme huoneessamme radion tai television luodaksemme äänialueen, jossa voimme asustaa. Kosmos: kun lähdemme pois, kauas pois, teemme sen sävelin: ”Kulkurin iltatähti”, ”Moottoritie on kuuma”, ”Kauas kauas lähden pois”…
Kaaos—koti—kosmos: kyse on alueesta, sen luomisesta, siinä asustamisesta ja sen jättämisestä. Nämä kolme elementtiä ovat jatkuvassa suhteessa toisiinsa, niitä määritellään uudelleen, tulee rajanylityksiä, vetäytymisiä, irtiottoja, piilopaikkoja. Tässä olemme kuin muut eläimet, meillä on alueemme, reviirimme, elinpiirimme. Näitä asutamme aistiemme ja kykyjemme mukaan.
Alueella on aina ulkopuoli. Jokin, joka eroaa. Alue muodostuu toistosta: hääräilemme kotosalla, kaupungilla meillä on omat reittimme, on ihana palata rakkaaseen kesäpaikkaan. Alue juurruttaa erot, sitoo ne maahan ja tekee niistä tuttuja. Kun hyräilen hämärässä, ääneni antaa ympäröivälle yölle ihmiskasvot. Alue on oma, julistaa lintu aamuauringossa laulaen. Älä tule. Täällä vartioin minä. Rakennan, varastoin, siivoan, järjestän, puolustan.
Kuitenkin sieltä tahtoo pois, raottaa ovea, lähteä matkaan – tai jokin toinen haluaa tunkeutua alueellemme. Asiat menevät sijoiltaan (deterritorialisaatio). Oma alueemme ja sen tuttu ritornello sekoittuu, kuin kaksoisvalotuksessa, johonkin toiseen säkeeseen. Tätä on maailman meno, mutta myös musiikki, väittävät Deleuze ja Guattari. Äänen ja sävelten resonanssia toisiaan vasten. Rytmillinen kooste, jossa rytmi ei merkitse tasaista tahtia, vaan erilaisten elementtien yhdessäoloa; sekä paikoilleen loksahtamista että kitkaa niiden välillä. Rytmi on siis kommunikaatiota asioiden välillä. Rytmi tuo yhteen vähintään kaksi eri aluetta ja muuttaa ritornellot pelkästä toistosta musiikiksi. Tutusta tulee vierasta, tai vähintäänkin sille suodaan vierauden häivähdys.
Alussa on alue. Tässä on musiikin lähtökohta, linnunlaulussa. Lintu laulaa merkitäkseen alueensa. Ikivanha musiikki liittyy paikkaan: kreikkalaiset moodit, intialaiset taala-rytmisyklit, kansanlaulut, kansallislaulut… Alue määrittyy kaaosta vasten. Kaaos ei kuitenkaan ole kaiken järjestyksen tuho, vaan se järjestymätön potentiaali josta järjestys voi kummuta. Voimme musiikin yhteydessä ajatella kaaosta kohinana eli äänenä jonka taajuusspektri on tasaisesti jakautunut. Puhdas ”valkoinen” kohina sisältää äärettömän määrän taajuuksia, eli se on virtuaalista, ei aktuaalista, ääntä. Tästä virtuaalisesta äänestä – äänen ”kaikkeudesta” – aktualisoituu ääniä erilaisten synteesien kautta. Esimerkiksi analoginen syntetisaattori käyttää kohinaa alkusignaalina, josta erilaisten suotimien avulla suodatetaan tietty äänialue ja tuotetaan eri sävyisiä ääniä. Näin ritornello voidaan käsittää melodian lisäksi myös tiettynä äänenä, jonka ”ulkopuolena” tai ”tuonpuoleisena” on silkka kohina.
Musiikki tematisoi äänen ja kohinan vastakkainasettelun ja vie äänen näin rajoilleen. Ritornello – tuttu melodia, sointu tai sointi – sekä luo alueen että antaa mahdollisuuden sen muunteluun. Tämä muuntelu tai modulaatio on ensisijaisesti ruumiillista, intensiteettien välittymistä asioiden välillä. Tällaisenaan muuntelu ei kuulu millekään tietylle alueelle, ei edes yksinomaan äänelliselle. Ritornellojen modulaatio voi tapahtua erilaisten rekisterien kautta. Musiikkiin kuuluu paitsi fysiikkaa ja akustiikkaa, myös musikologiaa, semiotiikkaa, ekonomiaa, folkloristiikkaa, antropologiaa, etologiaa… Laulajan äänenkäytön tietty piirre resonoi musiikkitallenteen kansikuvan kanssa. Konserttisaliin lankeava auringonvalo vaikuttaa kappaleen keston tuntuun. Sanat muuttuvat kielestä lauluksi. Teosta tulee teos.
Ritornellon löytää elementtien välistä, niiden suhteesta toisiinsa. Kitaran ja vahvistimen välille syntyy feedback, joka karkaa kosmisena kirkaisuna tonaliteetin tuolle puolen. Kaaos—koti—kosmos avautuu rytmisenä dynamiikkana musiikillisten elementtien välillä, ääripäinään pieni kertosäe ja valtava kosminen kohina.
(teksti: Janne Vanhanen, FM, estetiikan tutkija)
SAMY KRAMER
(photo: Mike Koloska)n. 14.30 lähtien Samy Kramer virittää venerantaa vastapäätä olevalle saaren
toisen puolen kalliorannnalle tapahtuman ajan kestävän
tuuliharppuinstallaation, johon liittyy vahvistettu äänentoisto.
from 14.30 on Samy Kramer installes wind harps with amplified sounds on the
cliffs on the island.
SAMUEL MERI
(photo: Mike Koloska)klo 16.00 jälkeen Samuel Meri esittää auditoriossa rikassävyisellä
vibratoäänellään melodisen poplaulelman kokeelliseen ilmaisuun yhdistäviä
lauluja.
After 16.00 in the auditorium Samuel Meri sings and plays experimental melodic
popsongs.
http://www.myspace.com/samuelmeri
Illan mittaan myös / During the evening also
JOHN W. PATTENDEN-FAIL
TANELI TUOMINEN
Mainiota Ptarmigan-klubia Vallilassa partnerinsa Tara Pattenden-Failin kanssa
pitävä John W. Pattenden-Fail soittaa Taneli Tuomisen kanssa. Pattenden-Failin
instrumentti on intialainen israj (tunnetaan myös nimellä esraj) –soitin Taneli
Tuomisen luottaessa saksofoniin.
John W. Pattenden-Fail (co-host with his partner Tara Pattenden-Fail of
excellent Ptarmigan, experimental sound/performance place in Vallila) plays
Indian musical instrument esraj / israj, while Taneli Tuominen relies on
saxophone in their mutual gig.
http://www.ptarmigan.fi/
MIKE KOLOSKA
Mike Koloska (Berliini) ottaa talteen ääninäytteitä aikaisemmista esityksistä ja
yleisöltä tehden niiden pohjalta illan aikana audioteoksen.
Mike Koloska (Berlin) samples sounds and voices from previous performances and
from the audience and presents an audio piece based on them.
http://www.inc3.net/
Lisäksi on tarjolla kasviskeittoa ja leipää! Muuten omat eväät ovat
suositeltavia - saaressa ei ole kauppaa!
Vegetable soup and bread is available! Otherwise please bring your own food &
drinks - there is no shop in the island!
...
RITORNELLOSTA
Ritornello: kertosäe, kertauma, kaarros. Kehrreim: takaisinkäännös, toisto, riimi. Refrain: hokema, jankutus. Ritournelle: mieleen soimaan jäävä viisu. Jotain johon tarttua.
Gilles Deleuze ja Félix Guattari hahmottelevat tekstissään ”1837: De la ritournelle” ritornellon kolme elementtiä. Kaaos: hyräilemme itseksemme iltahämärässä, lohduksemme ja pitääksemme pimeän ja pelon loitolla. Koti: avaamme huoneessamme radion tai television luodaksemme äänialueen, jossa voimme asustaa. Kosmos: kun lähdemme pois, kauas pois, teemme sen sävelin: ”Kulkurin iltatähti”, ”Moottoritie on kuuma”, ”Kauas kauas lähden pois”…
Kaaos—koti—kosmos: kyse on alueesta, sen luomisesta, siinä asustamisesta ja sen jättämisestä. Nämä kolme elementtiä ovat jatkuvassa suhteessa toisiinsa, niitä määritellään uudelleen, tulee rajanylityksiä, vetäytymisiä, irtiottoja, piilopaikkoja. Tässä olemme kuin muut eläimet, meillä on alueemme, reviirimme, elinpiirimme. Näitä asutamme aistiemme ja kykyjemme mukaan.
Alueella on aina ulkopuoli. Jokin, joka eroaa. Alue muodostuu toistosta: hääräilemme kotosalla, kaupungilla meillä on omat reittimme, on ihana palata rakkaaseen kesäpaikkaan. Alue juurruttaa erot, sitoo ne maahan ja tekee niistä tuttuja. Kun hyräilen hämärässä, ääneni antaa ympäröivälle yölle ihmiskasvot. Alue on oma, julistaa lintu aamuauringossa laulaen. Älä tule. Täällä vartioin minä. Rakennan, varastoin, siivoan, järjestän, puolustan.
Kuitenkin sieltä tahtoo pois, raottaa ovea, lähteä matkaan – tai jokin toinen haluaa tunkeutua alueellemme. Asiat menevät sijoiltaan (deterritorialisaatio). Oma alueemme ja sen tuttu ritornello sekoittuu, kuin kaksoisvalotuksessa, johonkin toiseen säkeeseen. Tätä on maailman meno, mutta myös musiikki, väittävät Deleuze ja Guattari. Äänen ja sävelten resonanssia toisiaan vasten. Rytmillinen kooste, jossa rytmi ei merkitse tasaista tahtia, vaan erilaisten elementtien yhdessäoloa; sekä paikoilleen loksahtamista että kitkaa niiden välillä. Rytmi on siis kommunikaatiota asioiden välillä. Rytmi tuo yhteen vähintään kaksi eri aluetta ja muuttaa ritornellot pelkästä toistosta musiikiksi. Tutusta tulee vierasta, tai vähintäänkin sille suodaan vierauden häivähdys.
Alussa on alue. Tässä on musiikin lähtökohta, linnunlaulussa. Lintu laulaa merkitäkseen alueensa. Ikivanha musiikki liittyy paikkaan: kreikkalaiset moodit, intialaiset taala-rytmisyklit, kansanlaulut, kansallislaulut… Alue määrittyy kaaosta vasten. Kaaos ei kuitenkaan ole kaiken järjestyksen tuho, vaan se järjestymätön potentiaali josta järjestys voi kummuta. Voimme musiikin yhteydessä ajatella kaaosta kohinana eli äänenä jonka taajuusspektri on tasaisesti jakautunut. Puhdas ”valkoinen” kohina sisältää äärettömän määrän taajuuksia, eli se on virtuaalista, ei aktuaalista, ääntä. Tästä virtuaalisesta äänestä – äänen ”kaikkeudesta” – aktualisoituu ääniä erilaisten synteesien kautta. Esimerkiksi analoginen syntetisaattori käyttää kohinaa alkusignaalina, josta erilaisten suotimien avulla suodatetaan tietty äänialue ja tuotetaan eri sävyisiä ääniä. Näin ritornello voidaan käsittää melodian lisäksi myös tiettynä äänenä, jonka ”ulkopuolena” tai ”tuonpuoleisena” on silkka kohina.
Musiikki tematisoi äänen ja kohinan vastakkainasettelun ja vie äänen näin rajoilleen. Ritornello – tuttu melodia, sointu tai sointi – sekä luo alueen että antaa mahdollisuuden sen muunteluun. Tämä muuntelu tai modulaatio on ensisijaisesti ruumiillista, intensiteettien välittymistä asioiden välillä. Tällaisenaan muuntelu ei kuulu millekään tietylle alueelle, ei edes yksinomaan äänelliselle. Ritornellojen modulaatio voi tapahtua erilaisten rekisterien kautta. Musiikkiin kuuluu paitsi fysiikkaa ja akustiikkaa, myös musikologiaa, semiotiikkaa, ekonomiaa, folkloristiikkaa, antropologiaa, etologiaa… Laulajan äänenkäytön tietty piirre resonoi musiikkitallenteen kansikuvan kanssa. Konserttisaliin lankeava auringonvalo vaikuttaa kappaleen keston tuntuun. Sanat muuttuvat kielestä lauluksi. Teosta tulee teos.
Ritornellon löytää elementtien välistä, niiden suhteesta toisiinsa. Kitaran ja vahvistimen välille syntyy feedback, joka karkaa kosmisena kirkaisuna tonaliteetin tuolle puolen. Kaaos—koti—kosmos avautuu rytmisenä dynamiikkana musiikillisten elementtien välillä, ääripäinään pieni kertosäe ja valtava kosminen kohina.
(teksti: Janne Vanhanen, FM, estetiikan tutkija)
No comments:
Post a Comment